Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Juniorivuosinaan Adelardo pelasi kaikkiaan neljässä kotimaakuntansa Badajozin joukkueessa. Legendan mittoihin oikealta ampuva keskikenttäpelaaja kasvoi kuitenkin Atlético Madridissa, johon hänet hankittiin 20-vuotiaana vuonna 1959 ja jossa hän myös lopetti ammattilaisuransa vuonna 1976. Kaikkiaan 17 Atlético-kauden aikana Adelardosta tuli palkinnoilla mitattuna seuran kaikkien aikojen menestynein pelaaja. Hän voitti Espanjan-mestaruuden kolme kertaa (1966, 1970 ja 1973), Espanjan cupin viisi kertaa (1960, 1961, 1965, 1972 ja 1976), Cup-voittajien cupin (1962) sekä Intercontinental Cupin (1974). Adelardo on myös pukenut punavalkoraitaisen edustusjoukkueen pelipaidan ylleen useammin kuin kukaan muu: yhteensä 580 kertaa, joista 401 kertaa Espanjan pääsarjapeleihin. Adelardo viimeisteli Atléticolle kaikkiaan 115 maalia, joista 73 hän teki kansallisessa pääsarjassa. Vuonna 1976 Meksikoa vastaan pelatun jäähyväisottelunsa jälkeen Adelardo siirtyi pelaamaan sisäjalkapalloa, jossa hän on voittanut myös Espanjan mestaruuden.
Adelaro edusti Espanjaa kaikkiaan 14 kertaa tehden kaksi maalia. Hän osallistui kahteen MM-lopputurnaukseen, Chilessä 1962 ja Englannissa 1966. Adelardo valittiin myös Espanjan omiin EM-kilpailuhin vuonna 1964, jolloin isäntämaa otti historiansa ensimmäisen arvoturnausvoiton. Adelardo ei kuitenkaan saanut kotikisoissaan lainkaan peliaikaa.
Pelaajana Adelardossa yhdistyi oikea määrä voimaa ja taitoa, mutta parhaiten hänet tunnettiin väsymättömästä työnteosta pelikentällä. Tätä kuvastavat hänen saamansa lemipinimet Engine (veturi) ja Paleto (maamies). Suurten saavutustensa lisäksi Adelardosta on tullut myös seurauskollisuuden symboli. Adelardo ei koskaan jättänyt Atléticoa vaikka hänen tiedettiin olevan jatkuvasti rikkaan katalonialaisseuranBarcelonan tavoittelema.