Abu Nuwas

Abu Nuwas
Henkilötiedot
Syntynytn. 750
Ahvāz
Kuollutn. 814
Bagdad
Ammatti runoilija

Abū Nuwās al-Ḥasan ibn Hānī al-Ḥakamī, myös Abu Nuvas[1] (n. 750–814[2], arab. ابونواس‎) oli yksi merkittävimmistä arabian kielellä kirjoittaneista runoilijoista. Hän syntyi Ahvāzin kaupungissa Persian valtakunnassa, ja hänellä oli sekä arabialaisia että persialaisia sukujuuria. Hänestä tuli ajan arabiankielisen runouden kaikkien lajityyppien mestari, mutta hänet tunnetaan erityisesti jahti-, rakkaus- ja viinirunoistaan. Hänen teoksissaan viinirunous kehittyi huippuunsa[2]. Hänet muistetaan myös pederastiaa ylistävistä runoistaan (mudhakkarāt). Abu Nuwasin runous on siirtynyt kansanperinteeseen,lähde? ja hän esiintyy useita kertoja Tuhannessa ja yhdessä yössä.

Nimi Abu Nuwas on lisänimi ja tarkoittaa 'isä kiharaista'. Lisänimen taustalla on Abu Nuwasin pitkät kiharat hiukset.[1]

Elämä

Abu Nuwas syntyi vuosien 747 ja 762 välillä Persian lounaisosan Ahvāzissa. Hänen äitinsä oli persialainen, isänsä arabi ja umaijadikalifi Marwan II:n sotilas. Hän muutti äitinsä kanssa Basraan ja sen jälkeen Kufaan. Hän sai perusteellisen filologisen ja uskonnollisen koulutuksen opiskellen Koraania, hadith-perimätietoa ja kielioppia. Häntä opettivat kufalainen runoilija Walibah ibn al-Hubab ja basralainen runoilija Khalaf al-Ahmar. Walibah, jonka kanssa Abu Nuwasilla sanotaan olleen eroottinen suhde, tutustutti hänet arabiankielisen runouden kevyempiin muotoihin. Khalafilta hän oppi muinaista beduiinirunoutta, ja hänenselvennä sanotaan viettäneen vuoden beduiinien keskuudessa autiomaassa ymmärtääkseen paremmin heidän käyttämäänsä perinteistä kieltä.[3][4][5]

Vuonna 786 Abu Nuwas muutti Bagdadiin ja yritti päästä abbasidien kalifin Harun al-Rašidin hovirunoilijaksi ja barmakidien visiirisuvun suosioon siinä kuitenkaan onnistumatta. Barmakididynastian kaaduttua hän lähti maanpakoon Egyptiin vuosiksi 805–807. Palattuaan Bagdadiin hänen onnensa kääntyi ja hänestä tuli kalifi al-Aminin luotettu juomatoveri (nadīm), joka nautti hovissa suurta suosiota. Al-Amin kuoli vuonna 813 ja Abu Nuwas pian sen jälkeen vuoteen 815 mennessä.[3][4][5]

Runous

Arabikriitikot pitivät Abu Nuwasia parhaimpana varhaismoderneistaselvennä muḥdathūn-runoilijoista. Hänen tuotantonsa on monipuolista, ja hän olikin ensimmäinen arabirunoilija, jonka dīwān eli runokokoelma järjestettiin aihealueittain eikä aakkosjärjestykseen. Eräs Abu Bakr al-Sulin laatima kokoelma käsittää kymmenen eri genreä: 1) viinirunous eli khamriyyāt; 2) metsästysrunous eli ṭardiyyāt; 3) ylistysrunot eli madīḥ; 4) pilkkarunot eli hijāʼ; 5) rakkausrunot nuorille miehille eli mudhakkarāt; 6) rakkausrunot naisille eli muʼannathāt; 7) rivot runot eli mujūn; 8) syytösrunot eli mu‘ātabāt; 9) itkurunot eli marāthī ja 10) askeettiset runot eli zuhdiyyāt.[3] Abu Nuwas tunnetaan erityisesti viiniä ja pederastiaa käsittelevistä runoistaan.[5]

Viinirunot

Viininjuonti oli aiemmin ollut vain satunnainen klassisissa arabialaisissa qasida-oodeissa esiintynyt teema. Abu Nuwas kehitti aihealuetta eteenpäin, ja myöhemmin siitä kirjoittaneet runoilijat tukeutuvat vahvasti hänen tuotantoonsa. Viinirunoudessa voitiin käsitellä useita erilaisia teemoja: viiniä ja sen ulkonäköä, viinin juojia, humaltumista ja muita viinin vaikutuksia, seksiä ja katumusta. Hedonistisilla ja yhteiskunnan normeja rikkovilla runoilla Abu Nuwas kapinoi myös esi-islamilaisen runouden vanhanaikaisia konventioita vastaan: vanhemmissa runoissa haikaillaan autiomaaleirejä, Abu Nuwasin runoissa tavernoja.[3][4]

Abu Nuwasin viinirunot kuvaavat aikansa Bagdadin yläluokkaista, hedonistista maailmaa. Viiniä kauppasivat pääosin kristityt, ja runojen tapahtumat sijoittuvatkin usein kaupunkia ympäröiviin luostareihin.[6]

Rakkausrunot

Abu Nuwasin rakkausrunot voidaan jakaa nuorille miehille osoitettuihin runoihin (mudhakkarāt) ja naisille osoitettuihin runoihin (muʼannathāt). Ensimmäisiä on eräässä kokoelmassa kaksi kolmasosaa, jälkimmäisiä yksi kolmasosa, mutta jako niiden välillä on tulkinnanvarainen. Rakkausrunoihin lukeutuu myös miehiksi pukeutuneita nuoria naisia ylistäviä runoja (ghulāmiyyāt). Runot ovat gaseelirunoja, joissa kuvaillaan rakkauden eri puolia: rakastetun ulkonäköä, toisaalta rakkauden aiheuttamaa kipua ja vaikeuksia ja toisaalta iloa, mustasukkaisuutta ja niin edelleen. Toisin kuin mujūn-runot, rakkausrunot eivät sisällä rivouksia.[3]

Metsästysrunot

Abu Nuwasin metsästysrunot on kirjoitettu rajaz-runomitalla, ja ne sisältävät paljon rikasta mutta vaikeaa beduiinisanastoa. Yleensä niissä kuvaillaan matkaa jahdille sekä jahtiin osallistuvia eläimiä ja riistaa.[3] Viinirunojen tavoin myös metsästysrunot olivat aiemmin olleet satunnainen qasida-oodeissa esiintynyt teema, josta Abu Nuwas teki oman lajityyppinsä.[4]

Muut genret

Ylistysrunot (madīḥ) ovat osin qasida-muotoisia runoja, osin yhtä aihetta käsitteleviä runoja (qiṭ‘a). Qasida-muotoisissa runoissa prologi on usein korvattu runon aihetta parodioivalla osuudella tai täysin siihen liittymättömällä teemalla. Rivojen mujūn-runojen luokkaan kuuluu vuorostaan myös paljon muita aiheita, kuten vitsikkäitä tai muihin luokkiin sopimattomia runoja.[3]

Kieli

Abu Nuwasin runojen kieli perustuu vanhaan arabiperinteeseen, mutta niiden aiheet ovat usein urbaaneja. Runot ovat ironisia ja vitsikkäitä sekä yksinkertaisia ja elegantteja. Abu Nuwas oli hedonisti, joka käytti suuren osan elämästään nautinnon tavoitteluun, mutta hän kykenee kuvailemaan eri tunteita ja niiden erilaisia nyansseja hienostuneen tarkasti. Muiden muḥdathūn-runoilijoiden tavoin hän käyttää paljon kielikuvia, kuten metaforia ja vertauksia. Runot ovat pääosin yleiskielisiä, mutta niissä käytetty sanasto vaihtelee aiheesta riippuen: rakkausrunoissa Abu Nuwas käyttää puhekielisiä ilmauksia ja joskus persiankielisiäkin sanoja, metsästysrunoissa beduiinisanastoa.[3][4][5]

Merkitys

Abu Nuwas on 700-luvulla kehittyneen ”modernin” arabirunouden merkittävin edustaja ja yksi merkittävimmistä koskaan kirjoittaneista arabirunoilijoista. Hänen maineettaan kasvattivat hänen runoissaan kuvailemansa vapaamielinen elämäntyyli sekä taipumus vitsikkyyteen ja ihmisten šokeeraamiseen. Hänestä on säilynyt lukemattomia totuusarvoltaan kyseenalaisia anekdootteja, joissa skandaalimaisesti käyttäytyvän runoilijan persoona vastaa hänen runojensa luonnetta.[4][3][6] Jim Colville toteaa, että hänet tunnetaan abbasidirunouden ”pahana poikana”, jonka viininjuontia, homoseksuaalisuutta ja rivouksia käsitelleet runot vaikuttavat usein perustuvan hänen omiin seikkailuihinsa. Toisaalta Abu Nuwasin runous heijastelee myös Persian kasvavaa vaikutusta arabikulttuuriin.[6]

Abu Nuwas ei itse kerännyt runojaan muistiin. Merkittävimmät säilyneet runokokoelmat on laadittu 900-luvulla, noin 150 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Abu Nuwasin dīwāniin oli siihen mennessä lisätty paljon siihen kuulumatonta materiaalia, jota esimerkiksi Abu Bakr al-Suli yritti karsia pois.[3]

Abu Nuwas voidaan nähdä osana vastakulttuuria, joka on elänyt puhdasoppisen islamin rinnalla. Islamilainen laki kieltää alkoholin käytön, ja Abu Nuwas joutuikin sen vuoksi vaikeuksiin. Yläluokkaa sääntö ei ole juuri koskenut, mutta se avulla on voinut löytää syntipukkeja. Kalifiselvennä heitätti Abu Nuwasin vankilaan miellyttääkseen häntä sisällissodassa tukeneita uskonoppineita. Nykyäänkin moraalinvartijat pitävät Lähi-idässä Abu Nuwasia arveluttavana ja turmiollisena, eikä hänen runoistaan juuri ole julkaistu kriittisiä kokoelmateoksia.[6]

Abu Nuwas esiintyy joissakin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa fiktiivisenä hahmona, kuten kalifi Harun al-Rašidin hovinarrina.[4][3] Monissa kohdissa nimi mainitaan vain ohimennen, ja on esitetty, että se on lisätty niissä kohdin tarinaan myöhemmin.[1]

Suomennos

Lähteet

  1. ↑ a b c Niklas Bengtson: Satukokoelma ikuisti renttunoilijan. Parnasso, 4/2019, s. 28–31. Otavamedia.
  2. ↑ a b Heikki Palva ja Irmeli Perho: Islamin kulttuuri, s. 372. Otava, 2005. ISBN 951-1-13315-2
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Meisami, Julie Scott & Starkey, Paul: Encyclopedia of Arabic Literature, s. 41–43. (Volume 1) Taylor & Francis, 1998. ISBN 9780415185714 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Meri, Josef W.: Medieval Islamic Civilization: An Encyclopedia, s. 10. Routledge, 2005. ISBN 9781135456030 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Abu Nuwas Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.6.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d Colville, Jim: Poems Of Wine & Revelry. Routledge, 2014. ISBN 9781317846673 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla