Elomaa kokeili taiteilijanuransa aikana monia erilaisia tyylejä. Uransa alkuaikana Elomaan taiteessa oli realistinen esitystapa, mutta 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa hänen taiteensa alkoi ottaa vahvasti vaikutteita modernismista.[3]
Elomaan uralle tärkeä vuosi oli 1952, jolloin hän saavutti taiteellisen läpimurtonsa ja pääsi esiintymään myös valtakunnallisissa näyttelyissä. Samana vuonna Elomaa esitti Porin Taiteilijaseuran vuosinäyttelyssä teosryhmän. Vuonna 1953 hän voitti Porin taiteilijaseuran maalauskilpailun teoksellaan Louhos.[4]
1950-luvun lopussa Elomaan taide otti abstraktimman suunnan. Vuonna 1959 hänen abstraktia ilmaisuaan edustava työnsä oli esillä Suomen Taideakatemian kolmivuotisnäyttelyssä.[5] Abstrakteista kokeiluistaan huolimatta Elomaan omimmaksi tyylisuunnaksi muodostui rakenteellisuuteen perustuva figuratiivinen ilmaisu, johon hän lisäsi 1960-luvun alkupuolella surrealistisia ja metafyysisiä tulkintoja.[6]
Elomaa oli tärkeässä osassa Porin Taiteilijaseuran toiminnassa seuran toisesta vuosinäyttelystä lähtien.
Näyttelyt
Elomaan töitä on ollut esillä useasti osana Porin taiteilijaseuran taidenäyttelyä, esimerkiksi Porin taiteilijaseuran 35-, 40-, ja 50-vuotisjuhlanäyttelyissä Porin taidemuseossa. Vuonna 1982 Porin taidemuseossa oli vain Elomaan töille omistettu näyttely.[8] Lisäksi Elomaan töitä on ollut esillä esimerkiksi Seinäjoen Taidehallissa, Hyvinkään taidekeskuksessa, Vaasan Taidehallissa ja Oulun taidemuseossa. Ulkomailla Elomaan töitä on ollut esillä Saksassa ja Latviassa.[1]