Yritys muistetaan Voodoo-tuotesarjastaan, lisäkortista, jonka tehtävänä oli 3D-grafiikan laitteistokiihdytys.
Historia
3dfx perustettiin vuonna 1994 San Joséssa, Kaliforniassa.[2] Yrityksen perustivat entiset SGI:n työntekijät.[2] Yritys keräsi 5,5 miljoonan dollarin rahoituksen vuonna 1995.[2] Yritys perustettiin nimellä 3D/fx.[3]
Yrityksen perustajat olivat Ross Smith, Gary Tarolli ja Scott Sellers.[2]
Perustajat olivat olleet SGI:llä sen tehdessä 3D-piirin Nintendo 64:lle, mutta SGI ei ollut halukas jatkamaan videopeliteollisuudessa.[2]
EDO DRAM -muistipiirien hintojen laskettua roimasti Voodoo-korteista tuli suosittuja PC:n 3D-lisäkortteja. Voodoo Graphicsiin perustuneet Voodoo 1 -grafiikkakortit olivat itsenäisiä PCI-väylään liitettäviä kortteja, jotka eivät osanneet lainkaan 2d-grafiikkaa. Normaaligrafiikka tuotettiin PC:n näytönohjaimella, jonka signaali vietiin Voodoo-kortin läpi näytölle. Järjestely heikensi jonkin verran kuvanlaatua, varsinkin koska monien kilpailevien valmistajien kortit eivät olleet parhaimmista komponenteista valmistettuja.
3D-korttien hyödyntämiseen ei käytetty mitään yhteistä rajapintaa, vaan jokainen valmistaja käytti omaansa. 3dfx:n rajapinta oli nimeltään Glide. Ehkä tunnetuimpia Glide-pelejä ovat ensimmäinen Tomb Raider, joka esitteli Lara Croft -hahmon.
Kun id Softwaren julkaisi Quake-pelin OpenGL:lle sovitettuna pelistä tehtiin myös muita versioita eri valmistajia varten.
Quakesta oli vQuake-versio Rendition Vérité 1000:lle, joka lyhyen ajan ainoa laitteistokiihdytyksellä tuettu versio.[4]GLQuake oli miniGL-versio Quakesta, joka käytti OpenGL 1.1 -standardin alijoukkoa.[4]GLQuake Voodoolla nosti kuvataajuutta 70% – 300% kuvatarkkuudesta riippuen verrattuna Pentium 200 MMX -tietokoneeseen ilman laitteistokiihdytystä.[6]
Elokuussa 1997 3dfx julkaisi Voodoo Rushin, jossa Voodoo Graphics -siru yhdistettiin 2D-kuvaa tuottavaan piirisarjaan. Useimmissa korteissa 2D-kuvaa tuotti Alliance Semiconductor AT25/AT3D. Rush oli kuitenkin hitaampi kuin erillinen Voodoo-kortti hitaamman muistin vuoksi. Voodoo Rushissa näyttömuisti oli käytännössä puolitettu johtuen tarpeesta jakaa se 3D- ja 2D-piirien kanssa.[7]
Syyskuussa 1997 3dfx haastoi Segan ja NEC:in oikeuteen syyttäen näitä sopimuksen rikkomisesta.[8] Sega oli investoinut 3dfx:n kehittämään piirisarjaan 2 miljoonaa dollaria aikomuksena käyttää sitä tulevassa pelikonsolissa.[9]
Voodoo2 julkaistiin vuonna 1998. Piirisarja oli samanlainen kuin Voodoo Graphics, mutta siinä oli kaksi tekstuuriyksikköä, joka voivat piirtää kaksi tekstuurilla yhdellä piirtokerralla. Voodoo2:lla alkoi olla jo merkittäviä kilpailijoita, kuten ATI 3D Rage, Matrox G200, S3 Savage ja Nvidia RIVA TNT, jotka tarjosivat yhdistetyn 2D- ja 3D-kortin, 32-bittiset värit, suuremmat tekstuurit, resoluution ja täydellisen OpenGL-toteutuksen.
Voodoo2:n pohjalta kehitettiin myös Banshee-piiri, jossa oli samalle piirille sijoitettu 2D-ydin sekä Voodoo2:n molemmat piirit ilman toista tekstuuriyksikköä. Muistiväylä Bansheessä oli 128-bittinen.
Creative Labs ilmoitti sen ajurien mahdollistavan Glide-rajapintaa käyttävien sovelluksien ajamisesta sen Riva TNT -pohjaisilla näytönohjaimilla, jolloin 3dfx haastoi Creativen oikeuteen.[2]
Joulukuussa 1998 3dfx ilmoitti STB Systemsin ostamisesta aikomuksena osallistua vähittäismyyntiin valmistamalla Voodoo3-piiriin perustuvia näytönohjaimia vain itse.[10]
Voodoo3 julkaistiin vuonna 1999. Voodoo3 tuki edelleen vain 16-bittistä värisyvyyttä ja 256×256 tekstuureja, joka antoi kilpailijoille huomattavan markkinointiedun. Vaikka Voodoo3 tuotti grafiikan 32-bitin tarkkuudella, se talletettiin kuvapuskuriin (framebufferi) muistin säästämiseksi vain 16-bitin tarkkuudella, jonka jälkeen näytölle piirrettäessä piiri suodatti kuvaa viereisten pikselien perusteella. 3dfx mainostikin korttinsa pysyvän "22-bittiseltä näyttävään" grafiikkaan. Voodoo3:n merkittävimmäksi kilpailijaksi nousi Nvidian Riva TNT2 -kortti.
Kuolinisku Voodoo3:lle oli Nvidian syksyllä 1999 julkaisema GeForce 256 -kortti.
Vuonna 2000 3dfx osti GigaPixelin, jonka olivat myös perustaneet entiset SGI:n työntekijät.[2]
Elokuussa 2000 Nvidia haastoi 3dfx:n oikeuteen väittäen sen rikkovan Nvidian patentteja.[2] Nvidia haki estettä Voodoo3-, Voodoo4- ja Voodoo5-tuotteiden myynnille ja jakelulle.[2]
3dfx:n seuraavat tuotteet olivat VSA-100-piiriin (Voodoo Scalable Architecture) perustuvat Voodoo 4 4500 ja kahta piiriä käyttävä Voodoo 5 5000. 3dfx:n markkinointi keskittyi enimmäkseen korttien antialiasointikykyyn sekä "T-Buffer Digital Cinematic Effects enginenä" tunnettuun ominaisuuteen, jolla voisi piirtää peleihin mm. motion bluria. VSA-100 myöhästyi yhdeksän kuukautta, jonka aikana Nvidia ehti julkaista jo GeForce 2 GTS -piirin, joka voitti Voodoo 5:n selvästi nopeudessa.[11]
Halvempi malli Voodoo 4 yhdellä piirillä tuli markkinoille vasta lokakuussa 2000 Voodoo 5:n jo flopattua selvästi ja Nvidia ilmoitti samoihin aikoihin Geforce 3:n julkaisusta tammikuussa 2001. Suunniteltua neljän VSA-100-piirin Voodoo 6:tta ei ikinä julkaistu myyntiin.
Myytyään STB:n 3dfx myi marraskuussa 2000 suurimman osan tekniikastaan ja lisensseistään. 15. joulukuuta 2000 Nvidia osti loput osat yhtiöstä 112 miljoonalla dollarilla.[12][13] 3dfx Interactive lopetti tuotteidensa tukemisen 15. helmikuuta 2001 ja jätti konkurssihakemuksen 15. lokakuuta 2002.[1]
Lähteet
↑ abForm 8-K (txt) 21.10.2002. Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissio (SEC). Viitattu 11.5.2021. (englanniksi)