Šallan kunnan pinta-ala on 1 006,52 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu pohjoisessa Puudožin piirin Avdejevon, idässä Puudožin ja etelässä Krasnoborskin kuntiin sekä lännessä Ääniseen.
Vodlajoen lisäksi kunnan alueella virtaavat Šalitsa, Jalganda, Suma-Šalskaja ja Šunduksa -joet. Järviä ovat Ižgora, Sarozero, Lembozero, Bolšoje ja Maloje Kindožskoje, Dolgoe, Krugloje ja Šalskoje.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat graniitti, gabrodoleriitti, gabrodiabaasi, hiekka ja turve[5].
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Botšilovon, Rogozinskajan, Šaluhan, Semjonovon ja Terebovskajan kylät sekä Botšilovon, Kašinon ja Neftebazan asutukset. Šallan laiturin (Šala Pristan) ja Novo-Stekljannoen asutukset kuuluvat virallisesti Šallan taajaman yhteyteen.[3] Taajaman muita osia ovat Rabotši, Kontorski, Gromovka ja Pervomaiskaja[2].
Historia
Šallan pogosta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1391. 1400-luvulla siellä toimi ortodoksinen luostari. Pogosta hävitettiin sotatoimissa vuonna 1612. 1700-luvulla Vodlajoen suuhun rakennettiin lasitehtaita, joiden toiminta päättyi seuraavan vuosisadan alussa. Vuonna 1870 perustettiin ensimmäinen ja vuonna 1882 toinen sahalaitos, jonka toimintaa jatkaa Auerin ja Varlenin tehdas. Vuonna 1925 alettiin hyödyntää Äänisen Goltsy-saarilla olevia graniittiesiintymiä, ja myöhemmin kivenlouhinta laajeni myös mantereelle. Jatkosodan aikana Šallassa toimi partisaanien tukikohta.[2]
Liikenne, talous ja palvelut
Šallasta on maantieyhteys Puudožiin. Vodlajoen suussa on satama.
Taajamassa toimii graniittia louhiva yritys, kivimurskaamo, metsätyömaa ja metsänhoitoalueen konttori. Palveluihin kuuluvat ala- ja keskikoulut, kulttuuritalo ja sairaala.[2]
Nähtävyydet
Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Nähtävyyksiin kuuluvat Äänisen rannoilla muun muassa Besov Nosissa sijaitsevat kalliopiirrokset sekä runonlaulaja Fjodor Konaškovin hauta ja 1800-luvun lopussa rakennettu Kornyševan talo Semjonovossa.[6]
.svg)