En 1935, Kullervo Manner est arrêté et condamné à dix ans de travaux forcés.
Kullervo Manner est déporté dans un camp de travail du Goulag Oukhta en République des Komis, où il décède le 15 janvier 1939, officiellement de la tuberculose.
Faute d'informations précises sur les dernières étapes du continent avant l'éclatement de l'Union soviétique et l'ouverture des archives de Moscou dans les années 1990, il a été officiellement déclaré mort en Finlande le 7 septembre 1971[1].
Kullervo Manner sera réhabilité en 1962.
Ouvrages
(sv) Ivar Hörhammer, Kullervo Manner, Finlands Soc.-dem. partis rapport : partiets organisation och utveckling, Helsingfors,
(fi) Kullervo Manner, Onko vallankumous kuollut? Kirjeitä Suomen työväelle. Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu n:o 14, Pietari, Suom. kommunistisen puolueen keskuskomitea, , 30 p.
(fi) Kullervo Manner, Talonpoikaiskysymyksestä Suomessa, Stockholm, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea, , 46 p.
(fi) Kullervo Manner, Vaali-aapinen, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea, , 51 p.
(fi) Kullervo Manner, Piirteitä Suomen valtiollisesta tilasta: puhe Leningradin suomalaisella valistustalolla jouluk. 30 päivänä 1929, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitea, , 51 p.
(fi) Kullervo Manner, Tosiasiat puhuvat, Suomen kommunistinen puolue, , 46 p.
(fi) Otto Wille Kuusinen, Lauri Letonmäki, Kullervo Manner, Suomen vallankumous 1918;, Helsinki, Marxilais-Leniniläiset ryhmät, , 107 p.
(fi) Jukka Paastela, Hannu Rautkallio (ed.), Rakas kallis toveri: Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932–1933 ;, WSOY,