Ḫā’n itsenäinen muoto on خ, ja sanan lopussa se liittyy viivalla edeltävään kirjaimeen (esim. نخnḫ). Sanan alussa ja keskellä ḫā’n alapuolinen kaari jätetään pois ja se korvataan seuraavaan kirjaimeen liittyvällä vaakaviivalla (esim. خاḫā, نخوnḫū).[1]
Lähteet
Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7(englanniksi)
