Zuihitsu (随筆) on japanilaisen kirjallisuuden lajityyppi, jossa kirjailija kuvailee satunnaisia, henkilökohtaisia tapahtumia. Kirjaimellisesti zuihitsu tarkoittaa ”siveltimen myötä” sanan muodostuessa kahdesta kiinalaisesta kirjoitusmerkistä, ’seurata’ ja ’sivellintä’.

Tyylin luoja oli Sei Shōnagon, jonka vuonna 1002 kirjoitettu teos Päänaluskirja (Makura no sōshi) sisältää hajanaisessa järjestyksessä päiväkirjakatkelmia, huomioita hovielämästä, esteettisiä arvostelmia ja sekalaisia mietelmiä.^[1]

Muita tunnettuja zuihitsu-teoksia ovat Kamo no Chōmein Hōjōki (1212) ja Yoshida Kenkōn Joutilaan mietteitä (Tsurezuregusa, noin 1330-1331).

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Zuihitsu