Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Tekstiosuus on Edmonton-siirtoa lukuun ottamatta jämähtänyt vuoteen 2016, ja varsinkin kirjailijaosuudessa puhutaan menneistä vuosista tulevina.
Johdettuaan Canadian Junior Hockey League pistepörssiä, Hockey Canada nimesi Hymanin CJHL:n vuoden parhaaksi pelaajaksi. Kaudella 2014–2015 Hyman valittiin Michiganin yliopiston vuoden parhaaksi urheilijaksi, Hobey Baker Awardin finalistiksi, Big Ten First Team -tähdistöön, amerikkalaisten ensimmäiseen tähdistöön ja ensimmäiseen amerikkalaisten akatemiatähdistöön. Hyman teki uuden liigan ennätyksen ja hänet valittiin Big Ten Median vuoden pelaajaksi sekä kruunattiin Big Tenin pistekuninkaaksi.
Hyman pelasi Hamilton Red Wingsissä vuosina 2008–2011. Tulokaskaudellaan Hyman teki 13 maalia ja 24 syöttöpistettä 49 runkosarjaottelussa ja kaksi maalia viidessä pudotuspeliottelussa. Hänet nimettiin Red Wingsin vuoden tulokkaaksi. Toisen kautensa aikana Hyman valittiin joukkueen kapteeniksi. Hän teki 35 maalia ja 40 syöttöpistettä 49 runkosarjaottelussa. Pudotuspeleissä syntyi seitsemän maalia ja yhdeksän syöttöä 11 ottelun aikana. Viimeisen kautensa aikana Junior A:ssa Hyman oli Red Wingsin paras pistemies tehden 42 maalia ja 60 syöttöpistettä 43 runkosarjaottelussa. Pudotuspi otteluissa hän teki seitsemän pelin aikana kolme maalia ja viisi syöttöä.[2] Hyman oli koko liigan sijoituksissa toinen ja hänellä oli koko CJHL:n paras pistekeskiarvo hänen tehtyään 2.37 pistettä pelissä. Parannettuaan peliään Red Wingsissä Hyman nimettiin OJHL:n North-West -konferenssin ensimmäiseen tähdistöotteluun. Lisäksi Hockey Canada palkitsi hänet CJHL:n vuoden parhaana pelaajana. Hänestä tuli kaudella 1995–1996 palkinnon voittaneen Trent Walfordin jälkeen vasta toinen pelaaja OJHL:stä, joka voittaa palkinnon.[3][4] Vuonna 2010 Hyman valittiin OJHL:n herrasmiespelaajaksi.. Kaksinkertaisena Red Wingsin parhaana pelaajana OHA palkitsi hänet myös BJ Monroe Trophyn saajaksi. Kauden 2010–2011 päätteeksi Hymanin paita oli näytteillä Hockey Hall Of Famessa.
Collegeura
Hyman aloitti pelaamaan virallisesti Princetonissa kaudella 2010–2011. Hänet kuitenkin vapautettiin Princetonin joukkueesta päävalmentaja Guy Gadowskyn lähdettyä Pennysylvanian osavaltionyliopistoon Division I:een. Gradowskyn seuraaminen Pennysylvaniaan ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, koska ohjelma ei tuolloin sisältänyt yliopistojoukkuetta.[5] Toukokuussa Hymanille tarjottiin paikkaa Michiganin yliopistossa kaudeksi 2011–2012. [6]
Tulokaskaudellaan Michiganissa hän teki kaksi maalia ja seitsemän syöttöpistettä 41 ottelussa. Hän teki uransa ensimmäisen maalin 21. lokakuuta 2011 pelissä Northern Michigania vastaan. Toisena vuotenaan hän teki neljä maalia ja viisi syöttöpistettä 38 pelissä. Kolmannella kaudellaan hän teki seitsemän maalia sekä kymmenen syöttöpistettä 35 otteluun.[7] Hyman valittiin vuoden 2014 Bates/Deskins Awardin voittajaksi. Kyseinen arvostettu palkinto annetaan Michiganin yliopiston parhaalle opiskelevalle junioriurheilijalle.
Viimeisellä kaudellaan Hyman valittiin joukkueensa varakapteeniksi. Hän oli Michiganin paras pistemies. Hän asetti uuden 54 pisteen ennätyksen tehden 22 maalia ja 32 syöttöpistettä vain 37 pelissä. Hymanista tuli ensimmäinen Michiganin pelaaja, joka teki yli 20 maalia Louie Caporusson jälkeen. Lisäksihän oli kauden 2009–2010 Carl Hagelinin jälkeen ensimmäinen pelaaja, joka teki 50 pistettä tai enemmän. Hyman oli joukkueen ensimmäinen myös useamman pisteiden otteluiden määrässä hänen tehtyään 17 ottelussa vähintään kaksi pistettä.[8] 24. lokakuuta 2014 Hyman teki henkilökohtaisen ennätyksensä iskettyään viisi pistettä ja tehtyään uransa ensimmäisen hattutempun UMass Lowellia vastaan.[9]
Joulukuussa 2014 Hyman nimettiin 50. Great Lakes Invitational -turnauksen tähdistöpeliin, jossa hän teki voittomaalit molemmissa otteluissa Michigan Techiä ja Michigan Statea vastaan auttaen joukkueensa sen 16. mestaruuteen.[10][11]
Viimeisen Wolverinesissä pelaamansa kauden jälkeen Hyman nimettiin kauden 2014–2015 All-Big Ten First Teamiin ja AHCA:n amerikkalaisten tähdistöön.[12][13] Hyman nimettiin myös Hobey Baker Awardin kymmenen finalistin joukkoon.[14] Lisäksi hänet nimettiin myös SB Nationin College Hockey Big Ten Median arvokkaimmaksi pelaajaksi.[15]
27. maaliskuuta 2015 Hyman vastaanotti vuoden 2015 All-American Athlete Awardin NCSA:lta. Palkinto annettiin Hymanille urheilullisista saavutuksista.[16]
27. huhtikuuta 2015 Atlanta History Centerissä järjestetyssä palkintojenjakotilaisuudessa Hyman oli yksi viidestä finalistista 11. kerran jaetussa Coach Wooden Citizenship Cup Awardissa ja hänet palkittiin yhtenä merkittävimmistä roolimalleista urheilijoiden keskuudessa.[17] Hyman valmistui collegesta historia pääaineenaan. Hänet valittiin kolmesti Big Ten All-Academic -joukkueeseen ja kaksi kertaa hän vastaanotti Big Ten Distinguished Scholar Awardin ansaiten vähintään 3,7 (GPA) keskiarvon.[18]
22. kesäkuuta 2015 Michiganin yliopisto nimesi Hymanin kauden 2014–2015 Michiganin parhaaksi urheilijaksi.. Hyman oli kolmas palkinnon saanut jääkiekkoilija vuonna 1997 palkinnon saaneen Brendan Morrisonin ja 2008 palkinnon saaneen Kevin Porterin jälkeen.[19]
Ammattilaisura
Hyman varattiin numerolla 123 vuoden 2010 NHL:n varaustilaisuudessaFlorida Panthersiin.[20] Hymanin päätettyä uransa collegessa, Florida tarjosi hänelle NHL-sopimusta, mutta Hyman ilmoitti olevansa allekirjoittamatta sopimuksen ja odottavansa pääsyä vapaiden pelaajien markkinoille. [21]
19. kesäkuuta 2015 Hymanin pelaajaoikeudet siirtyivät Florida Panthersilta Toronto Maple Leafsille vaihdossa keskushyökkääjä Greg McKeggiin.[22] 23. kesäkuuta Hyman allekirjoitti kahden vuoden mittaisen tulokassopimuksen Maple Leafsin kanssa.[23]
Heinäkuussa 2021 Hyman teki vapaana agenttina Edmonton Oilersin kanssa seitsemän vuoden mittaisen sopimuksen, jonka cap hit on 5,5 miljoonaa dollaria.[24]
Maajoukkueura
Vuonna 2010 17-vuotiaana Hyman valittiin varakapteeniksi ja edustamaan Kanadaa alle 20-vuotiaiden turnauksessa Norrtäljessä Ruotsissa. Suomea vastaan hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi.. Yhteensä hän teki neljässä pelissä kolme maalia ja sai yhden syöttöpisteen.
Hyman edusti Canada Eastia vuoden 2010 World Junior A Challengessa. Hänet nimettiin Venäjää vastaan ottelun parhaaksi pelaajaksi. Hän oli yksi turnauksen parhaista pistemiehistä tehtyään viidessä ottelussa kaksi maalia sekä kolme syöttöpistettä. Kanada sijoittui turnauksessa hopealle.[25][26]
Heinäkuussa 2013 Hyman valittiin Kanadan varakapteeniksi Maccabiahin kisoissa Israelissa, jossa hän teki kolme maalia ja kolme syöttöpistettä kahdessa ottelussa voittaen turnauksesta kultamitalin.[27]
Jääkiekkouransa lisäksi Hyman on lisäksi tehnyt kirjailijana sopimuksen Random Housen kanssa.
[37]
Hymanin palkittu lastenkirja "The Bambino and Me" (Bambino ja minä)[38][39] sijoittuu 1920-luvun New Yorkiin ja kertoo nuoresta Yankeesin kannattajasta Georgesta, joka ihailee Babe Ruthia ja kantaa tämän baseball -korttiaan mukana kaikkialla. Hänen toinen kirjansa, “Hockey Hero” (Arkistoitu – Internet Archive) julkaistaan lokakuussa 2015 ja se kertoo ujosta jääkiekkoilijasta, joka joutuu pelaamaan veljensä varjossa ja lopulta tekee unelmastaan totta.
Hyman on tehnyt Penguin Random Housen kanssa sopimuksen kahdesta muusta kirjasta, jotka julkaistaan vuosina 2016 ja 2017.[40]
Lähteet
↑ abZach HymanElite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
