Yrjö Tuokkola (25. lokakuuta 1894 Teuva – 3. marraskuuta 1930) oli suomalainen reservin luutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä.^[1][2]

Tuokkolan vanhemmat olivat maanviljelijä Antti Tuokkola ja Josefina Nylen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Helmi Maria Sulamaan kanssa. Tuokkola kävi kansa- ja kauppakoulun.^[1][2]

Tuokkola työskenteli liikeapulaisena ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 17. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksien jälkeen Tuokkola siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 18. kesäkuuta 1917.^[1][2]

Tuokkola saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1918 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Raudussa, missä hän haavoittui lievästi 2. huhtikuuta 1918.^[1][2]

Tuokkonen palveli sisällissodan jälkeen asealiupseerina 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 4:ssä, joka nimettiin myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi. Hän erosi armeijasta 6. maaliskuuta 1919 ja liittyi sen jälkeen Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Tampereen suojeluskuntaan. Tampereella hän toimi 2. heinäkuuta – 15. lokakuuta 1919 välisen ajan. Tampereen suojeluskunnassa hän toimi komppanianpäällikkönä vuosina 1919–1929. Varsinaisen leipänsä hän hankki vuosina 1919–1926 Tampereen lyhyttavara oy:n palveluksessa ja vuosina 1926–28 Maakauppiaitten oy:n palveluksessa. Hänet haudattiin Tampereelle.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 25. huhtikuuta 1918 Vääpeli 7. toukokuuta 1918 Reservin vänrikki 2. kesäkuuta 1921 Reservin luutnantti 6. joulukuuta 1928		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.