Sijaintinsa ja virtaamansa vuoksi Yonnella on ollut suuri merkitys Pariisin kehityksen kannalta keskiajalta rautateiden rakentamisen aikaan saakka. Sitä pitkin on uitettu polttopuuta Morvanista kohti Pariisia sekä kuljetettu Burgundin viiniä.
Yonnen uoman kaltevuus on keskimäärin 2,38 tuhannesosaa. Sen valuma-alue on 18 836 neliökilometrin laajuinen, ja se tuo Seineen vettä keskimäärin 93 kuutiometriä sekunnissa.
Yonnen valuma-alueelle on rakennettu seuraavat tekojärvet:
Pannecièren tekojärvi Yonne-joen varrella, suurin, tilavuudeltaan 82 500 000 kuutiometriä,
Jokien yhtymäkohdassa Montereaussa Yonne on runsasvetisempi kuin paikalle virtaava Seinen yläjuoksu. Kuten edellä mainittiin, sen virtaama on 93 km3/s ja valuma-alueen pinta-ala 10 800 km2, kun taas Seinen virtaama on Montereaun yläpuolella 80 km3/s ja tämän yläjuoksun valuma-alueen pinta-ala 10 300 km2.[3] Tämän vuoksi erään jokia koskevan maantieteellisen määritelmän mukaan Yonnea olisi itse asiassa pidettävä Seinen vesistön pääjokena, ja jokiosuus Montereausta merelle olisi katsottava Yonneen eikä Seineen kuuluvaksi.[4] Näin Pariisikin olisi siis Yonnen eikä Seinen varrella. Kuitenkin Seineä on vanhalta ajalta saakka pidetty pääjokena, johon näiden koko yhteinen alajuoksu on aina luettu kuuluvaksi.
Virtaama
Yonnen virtaamaa on seurattu 54 vuoden ajan, 1958–2014, Courlon-sur-Yonnessa Yonnen departementissa hieman Montereau-Fault-Yonnesta etelään.[5]
Yonnen virtaama vaihtelee varsin huomattavasti eri vuodenaikoina. Talvisin, joulukuusta maaliskuuhun sen virtaama vaihtelee 127 ja 169 kuutiometrin välillä sekunnissa ja on suurimmillaan helmikuussa. Pienimmillään virtaama on elokuussa, keskimäärin 40,9 kuutiometriä sekunnissa.[5]
Toisinaan pitkään jatkuneina sateettomina kausina virtaama saattaa pienetä 14 kuutiometriin sekunnissa. Toisaalta silloin tällöin esiintyy suuria tulvia. Suurin hetkellinen virtaama, 750 m3/s, mitattiin 1. tammikuuta 1982, suurin vuorokautinen kesivirtaama, 726 m3 samana vuonna 12. tammikuuta.
Vesiliikenne
Yonnea pidetään purjehduskelpoisena Montereausta Auxerreen saakka. Joen tämän osuuden pituus on 108 km. Siihen on rakennettu 26 sulkua, jotka kaikki ovat vähintään 93 metrin pituisia ja 8,30 metrin levyisiä.
Vuonna Port-Renardin sulku Courlonissa levennettiin 10,5 metrin levyiseksi. Nyt laivat, joiden kantavuus on 1000 tonnia, voivat kulkea Yonnea pitkin Seinestä Migennesiin saakka, josta Canal de Bourgogne alkaa. Jokilaivoilla kuljetetaan varsinkin viljaa, puuta ja rakennusmateriaaleja. Vuosittain joella kuljetetaan 1 800 000 tonnia tavaraa.
Venesatamat
Yonnen varrella on kolme venesatamaa: Joignyssa, Villeneuve-sur-Yonnessa ja Auxerressa. Siihen liittyvien kanavien varsilla lähellä jokea ovat lisäksi Migennesin, Saint-Florentinin ja Brienon-sur-Armançonin venesatamat. Nämä kuusi satamaa muodostavat departementin laajuisen verkon, ja niissä veneitä voidaan säilyttää ympäri vuoden. Venesatamissa on ammattitaitoista henkilökuntaa.
Veneilijöitä on eniten joen eteläosalla ja sen eteläisellä jatkeella, Nivernais'n kanavalla. Veneilijöistä noin 45–60 % on ranskalaisia, joista suurin osa asuu Île-de-Francessa tai Rhône-Alpesin alueella. Ulkomaalaisista suurimman ryhmän muodostavat myös saksalaisia, mutta myös italialaisia ja belgialaisia on huomattava määrä.
Venesatamien lisäksi Yonnelle on rakennettu kaksitoista pysähdyspaikkaa. Niissä on vain välttämättömimmät palvelut. Niissä veneilijät voivat pysähtyä lyhyeksi ajaksi ja poistua maihin esimerkiksi katsomaan nähtävyyksiä tai käymään läheisessä ravintolassa.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: fr:Yonne
Lähteet
↑Marie-Nicolas Bouillet: Dictionnaire universel d'histoire et de géographie, s. 1908. Määritä julkaisija!