Runko oli yksinhuoltajaäidin poika Helsingin Kalliosta.[2] Hän valmistui merkonomiksi vuonna 1949[1] ja jatkoluokan suoritettuaan diplomimerkonomiksi 1950 Suomen Liikemiesten Kauppaopistosta. Hän sai ensimmäisen vakituisen työpaikkansa Elannosta 1950. Hän työskenteli koko työuransa Elannossa ja jäi 1990 eläkkeelle pääjohtajana.[2]
Rungon ensimmäinen toiminimike oli konttorin työnsuunnittelija (1950–1952), josta hän yleni reikäkorttiosaston päälliköksi (1953–1956). Hän toimi konttoripäällikkönä vuosina 1957–1964 ja hallinnollisena johtajana 1965–1967.[1] Tie pääjohtajaksi avautui vuonna 1968, kun pääjohtajaksi alun perin valittu Mauno Koivisto saikin viran Suomen Pankista. Runko koki olevansa Elannon pitkäaikaisen toimitusjohtajan ja suuruuden luojan Väinö Tannerin perinteen vaalija. Hän jopa säilytti työhuoneessaan Tannerin aikaiset huonekalut.[2]
Elannolla oli vankka omaisuus omien kiinteistöjen muodossa, mutta itse liiketoiminnalla meni Rungon kauden loppuaikoina yhä huonommin. Muulla edistysmielisellä osuustoiminnalla meni vielä huonommin, ja Elantoa yritettiin saada 1980-luvun alussa mukaan osuusliikkeiden suurfuusioon. Runkoa yritettiin tämän mukaan taivutella muun muassa lupaamalla hänelle vuorineuvoksen arvo. Elanto jättäytyi pois fuusiosta, koska pelkona oli varallisuuden ajautuminen muiden velkoihin.[2]
Runko yritti viedä Elantoa S-ryhmään, mutta tieto neuvotteluista Helsingin Osuuskaupan pääjohtajan Pentti Pasurin kanssa vuoti ennenaikaisesti julkisuuteen ja yritys raukesi. Myöhemmin eläkkeellä ollessaan Runko sai seurata HOK-Elannon syntyä, joka vastasi pitkälti hänen aikaisempia ajatuksiaan. Tätä ennen hän joutui näkemään myös Elannon ajautumisen yrityssaneeraukseen 1990-luvun alun laman aikana.[2]
