Yksinäinen matkailija (The Accidental Tourist) on Lawrence Kasdanin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva vuodelta 1988. Se perustuu Anne Tylerin romaaniin Onnellinen matkamies. Elokuvassa pääosia esittävät William Hurt, Kathleen Turner ja Geena Davis. Elokuvaa on esitetty Suomessa myös nimellä Satunnainen matkailija.
Elokuva oli ehdolla neljään Oscariin, muun muassa parhaasta elokuvasta. Se voitti kuitenkin vain yhden palkinnon, kun Geena Davis palkittiin parhaasta naissivuosasta.
Juoni
Vastentahtoisesti matkustamaan joutuville suunnattuja matkaoppaita kirjoittavalla Macon Learyllä (Hurt) menee huonosti. Hänen 12-vuotias poikansa on joutunut murhan kohteeksi, minkä seurauksena hänen avioliittonsa on joutunut vaakalaudalle ja vaimo Sarah (Turner) on ottamassa eroa. Kun Leary vielä teloo jalkansa kompastuessaan kotinsa portaissa, hän joutuu omintakeisten sisarustensa luo asumaan. Learyn huonosti käyttäytyvä koira tarvitsee tottelevaisuuskoulutusta, ja niin tylsän ja estoisen Learyn elämään astuu eläväinen koira-ammattilainen Muriel (Davis). Kun Sarah saa tietää tästä, hän yrittää palata Learyn luo. Työmatkalla Pariisissa Leary yllättäen löytää Murielin samasta hotellista kanssaan. Selkänsä loukattuaan hän saa Pariisiin hoitajakseen myös vaimonsa, ja kolmiodraama tulee puheeksi. Leary ei halua käsitellä aihetta ja yrittää poistua hotellihuoneesta aamuyöllä matkalaukkuineen. Sarah herää, ja Leary kertoo jättävänsä hänet ja palaavansa Murielin luo.[1][2]
Näyttelijät
Palkintoja
Ehdokkaana:
Ehdokkaana:
Ehdokkaana:
Vastaanotto
Helsingin Sanomien Mikael Fräntin mielestä Yksinäinen matkailija ei yllätä dramaattisilla käänteillä enempää kuin sen pohjana oleva Anne Tylerin romaanikaan. Sen olennaisena teemana hän näkee ”samankaltaisuuden dialektiikan”: ihminen ei pääse irti toimintatavoistaan, asenteistaan tai minuudestaan olipa hän missä päin maailmaa tahansa. Elokuva on hänestä kuin arvokas timantti, jonka annetaan välkkyä vain äärimmäisen harvakseltaan. Fränti kehui ensi-ilta-arviossaan erityisesti William Hurtia, jonka katsoi olevan ”täydellisesti sisällä hänelle sopivassa roolissa”.[2]
Lähteet
