Yhdysvaltalainen keittiö on hyvin monimuotoinen ja saanut vaikutteita niin intiaanien kuin eri puolilta maailmaa tulleiden siirtolaistenkin ruokakulttuureista. Eri kansallisuuksien ruuanvalmistusperinteet sekoittuvat yhdysvaltalaisessa keittiössä, jossa ruokalajit voivat vaihdella osavaltiosta toiseen. Atlantin rannikolla syödään runsaasti mereneläviä, kuten kaloja ja äyriäisiä, kun taas Texasin karjankasvattajat syövät mureaa lihaa. Jambalaya on kotoisin New Orleansista. Vaahterasiirapilla maustetut pavut ovat tyypillistä Bostonin ruokaa, kun taas riisin ja mustasilmäpapujen muodostama Hoppin' John on etelävaltioiden, varsinkin Carolinan perinnettä.[1]
Erityisesti kiinalaiset ja italialaiset siirtolaiset kehittivät uusia, amerikkalaisia versioita kotimaidensa ruokalajeista.[2]
Yhdysvaltalainen keittiö on tunnettu myös pikaruoistaan. Vuonna 2007 tehdyn laajan kyselytutkimuksen mukaan yhdysvaltalaiset kokivat erityisen amerikkalaisiksi hampurilaisen, barbecue-ruoan, taikinakuoressa paistetut kanapalat, makaroni-juustopaistoksen ja omenapiirakan.[3]
Yhdysvaltain koillisosien keittiö heijastaa alueen kulttuuriperintöä varhaisten brittiläisten ja eurooppalaisten uudisasukkaiden maihinnousupaikkana. Alue on hyvin hedelmällistä. Cape Codin rannikot ovat kalaisia, ja alue on tunnettu esimerkiksi Marylandin rapukakuista, itärannikon hummereista ja Uuden-Englannin simpukkakeitosta. Intiaanien perinteisiä ruoka-aineita olivat muun muassa vaahterasiirappi, pavut ja kurpitsat sekä villikalkkuna, jotka myös uudisasukkaat ottivat pian omakseen. Bostonin pavut on yksi varhaisilta uudisasukkailta peräisin oleva ruoka, joka on muunnelma intiaanien vastaavasta ruokalajista. Uusienglantilainen kiitospäivän ateria sisältää intiaanien maissi- ja papuruokaa succotashia. New Yorkissa on useita eri puolilta maailmaa saapuneiden siirtolaisten ruokakulttuureita, kuten kiinalainen ja juutalainen. Kaupungista tunnetaan esimerkiksi Waldorfinsalaatti.[4]
Kaakkois-Yhdysvallat
Yhdysvaltain kaakkoisosan keittiö on hyvin monimuotoinen. Siinä yhdistyvät rannikko- ja vuoristoseutujen keittiöt sekä afrikkalaiset, karibialaiset ja kuubalaiset vaikutteet. Lämmin ja kostea ilmasto mahdollistaa kaksi kasvukautta, ja alueen maaperä on erittäin hedelmällistä, mikä tekee mahdolliseksi kasvattaa melkein mitä tahansa. Tyypillisiä ruokia ovat esimerkiksi ulkogrillissä pariloitu liha, meren antimista tai lihasta tehty muhennos gumbo, äyriäiset ja maissiruoat.[5]
Etelärannikon Louisianan osavaltion keittiö on muuhun maahan nähden omaleimainen ja perustuu osin aluetta 1700-luvulla hallinneen Ranskan ruokakulttuuriin. Ranskalaiset perustivat New Orleansin siirtokunnan 1700-luvun alussa, menettivät sen ensin väliaikaisesti espanjalaisille ja lopullisesti Yhdysvalloille vasta 1803. New Orleansista kehittyi kansainvälinen kaupunki, mikä jätti jälkensä sen ruokakulttuuriin. New Orleansin mustat keittäjät, ranskalaiset, kaupunkiin muuttaneet siirtolaiset sekä intiaanit loivat kreolikeittiön, johon tuli vaikutteita muun muassa myös Espanjasta, Italiasta ja Afrikasta.[6]
Louisianaan muutti vuonna 1755 KanadanAcadiesta karkotettuja ranskalaisia, akkadeja, ja heidän asuttamalleen alueelle New Orleansista länteen annettiin nimi Cajun Country.[7] Cajun-keittiötä voidaan kutsua kreolikeittiön maalaisversioksi, ja se on lähempänä eteläranskalaista keittiötä kuin monen ruokakulttuurin sekoituksena syntynyt kreolikeittiö. Cajun-ruoka on yleensä tuhdimpaa ja pippurisempaa kuin kreoliruoka.[8] Tunnetun cajun-kokin Paul Prudhommen mukaan kreoli- ja cajun-ruoat eroavat yhä kotona tehtyinä, mutta ravintoloissa niiden eroa ei enää juuri huomaa, ja monet puhuvatkin niiden sijaan Louisianan keittiöstä.[9]
Louisianalaiselle keittiölle on tyypillistä erityisesti sipuli, varsiselleri ja vihreä paprika. Kreolikeittiössä käytetään paljon merikaloja ja -äyriäisiä, mutta sisämaan ja jokivarsien cajunien resepteissä näkyy makeanveden kaloja, riistaa ja makkaroita. Riisi on tärkeä osa louisianalaista keittiötä, ja sakea, voimakas kastike roux on myös yksi perusaineksista.[9]
Tunnettu louisianalainen ruokalaji on jambalaya, "kreolien paella".[10]Gumbo on keittomainen pataruoka, johon voidaan käyttää roux'n lisäksi monenlaisia aineksia.[11]
Soul food eli soul-ruoka on afroamerikkalaista ruokakulttuuria, joka sai nimensä vuonna 1964 mustan kulttuurin esiintulon aikaan suositusta soul-musiikista. Soul-ruoka syntyi Etelävaltioiden maaseudulla, jonka mustan väestön yksinkertainen ruokakulttuuri perustui mustien orjien vaatimattomaan ruokavalioon 1800-luvun alkupuoliskolla. Soul-ruoka levisi etelästä pohjoisiin osavaltioihin mustan väestön muuttoliikkeen myötä. Yleisimpiä soul-ruoka-aineita ovat muun muassa maissileipä, kana, sianliha, laardi, monni, riisi, siirappi, okra, bataatti, vesimeloni ja pavut. Grillaus on suosittu tapa valmistaa ruoka.[12]
Lounaisten osavaltioiden keittiö on espanjalaisen, meksikolaisen ja intiaanien keittiön liitto. Sen kulmakiviä ovat riisi, tomaatti, maissi, kuivatut pavut, tuore korianteri sekä chili. Lihoista suositaan nautaa ja porsasta. Suosittuja ruokia ovat pataruoat, grillattu marinoitu naudanliha, tortilla, burrito ja enchiladat.[13]
Pohjois-Amerikan sisäosat eli keskilänsi ovat maan vilja-aitta. Ruokakulttuuri on saanut vaikutteita etenkin pohjoismaisilta ja puolalaisilta siirtolaisilta. Perinteisiä ruokia ovat muhennokset, padat ja muut yhdessä astiassa valmistetut täyttävät ja riittoisat ruoat, joissa on paljon lihaa, perunaa ja kasviksia. Joista on saatu paljon lohta ja metsistä hirviä, peuroja ja mustikoita. Chicago on pannupizzan kotikaupunki.[15]
Luoteisrannikko
Yhdysvaltain luoteisrannikon keittiö tunnetaan riista-, kala- ja marjaruoistaan. Tyynenmerenlohi on tärkeä ruokakala Alaskassa. Aasialaiset siirtolaiset ovat tuoneet omat perinteiset makunsa alueen keittiöön.[16]
Perinteisen reseptin mukaan kanapalat kuorrutetaan piimällä ja jauhoilla ja paistetaan runsassa rasvassa. Taikinasta ja nahkasta tulee rapeaa, kun taas liha kypsyy kuorrutuksen sisällä höyryssä pehmeäksi.[18][19]
Macaroni and cheese tehdään sekoittamalla keitettyjä sarvimakaroneja, valkokastiketta ja juustoraastetta ja paistamalla seosta uunissa.[20] Paistos on myös suosittu einesruoka.[21]
.jpg)
.jpg)
