Xevious (jap.ゼビウス, Zebiusu) on Namcon vuonna 1982 julkaisema kolikkopeli. Pohjois-Amerikassa pelin levittäjänä toimi Atari. Pelin ohjelmoija on Masanobu Endō. Xevious käyttää Galagan laitteistoalustaa.
Pelaaja käyttää kahdeksaan suuntaan ohjaavaa joystickia ohjatakseen Solvalou-nimistä alusta, joka on varustettu eteenpäin ampuvalla Zapper-tulituksella ilmakohteita varten, ja erillistä pomminäppäintä maakohteita varten. Peli sijoittuu Etelä-Amerikkaan Peruun. Pelin maastona on käytetty metsiä, lentokenttiä, merta, armeijan asemia ja Nazca-linjoja.
Pelin kartassa on 16 aluetta, joiden läpäisyn jälkeen peli hyppää takaisin alueelle 7. Solvalou menee jatkuvasti eteenpäin maaston vaihtuessa ja kaikkien maaston kohteiden yli voi lentää vapaasti. Jos pelaaja menettää elämän, peli jatkuu normaalisti alueen alusta. Jos pelaaja on läpäissyt vähintään 70% alueesta, hän siirtyy suoraan seuraavaan alueeseen. Pelaajan on myös mahdollista edetä pelissä ampumatta mitään ilma- tai maakohteista.
Kuvakaappaus pelistä.
Historia
Xevious oli ensimmäisiä pystysuuntaan vieriviä ampumispelejä ja vaikutti tulevaisuudessa voimakkaasti tämän genren peleihin. Grafiikka oli mullistavaa aikanaan ja pelin viholliset oli renderoitu erittäin teräväpiirtoisesti ja niiden luomisessa oli käytetty huolellisesti varjoja ja harmaan eri sävyjä.
Xevious oli myös ensimmäisiä pelejä, jossa oli mahdollista ampua esiin piilossa olevia S-lippuja, joita käytettiin ensimmäisenä NamconRally-X-pelissä. S-lippu oli piilotettu neljään eri kohtaan pelissä, ja sen yli lentäminen antoi pelaajalle lisäelämän. Xevious oli myös ensimmäinen kolikkopeli, jolla oli Yhdysvalloissa mainos valtakunnallisessa televisiossa. Atarin mainoslause Englanniksi oli "Are you devious enough to beat Xevious?"
Namco Museum DS:n mukaan pelistä on tehty myös kolmiosainen novelli "Fardraut".
Vastaanotto
Yhdysvalloissa Xevious sai melko keskinkertaisen vastaanoton, mutta peli oli valtava kulttihitti Japanissa.
MikrobitinNiko Nirvi antoi pelin kotitietokonekäännökselle (tarkkaa alustaa määrittelemättä) neljä tähteä viidestä.[1] Saman lehden Jukka Tapanimäki antoi myöhemmin NES-versiolle 68 pistettä sadasta.[2]
