Kokoelma on osa keskiajalla Braunschweigin katedraalissa olleita pyhäinjäännöksiä. Sieltä se päätyi Welfin aatelissuvun omistukseen vuonna 1671. Suku myi kokoelmasta 82 esinettä juutalaisten taidekauppiaiden yhteenliittymälle vuonna 1929. Taidekauppiaiden yhteenliittymä alkoi myydä seuraavana vuonna taideteoksia eteenpäin yksittäin, kunnes vuonna 1935 se myi loput 44 kullattua esineet Preussin valtiolle sen omaa kokoelmaa varten. Tuolloinen Preussin pääministeri ja Saksan ilmavoimien päällikkö Hermann Göring antoi kuitenkin esineet Hitlerille henkilökohtaisena lahjana. Nykyään 44 esinettä sisältävä Saksassa oleva kokoelma kuuluu laillisesti valtion tukemalle Preussin kulttuuriperinnön säätiölle (Stiftung Preußischer Kulturbesitz, SPK), joka hallinnoi BerliininKunstgewerbemuseumia, jossa esineitä pidetään. Tämän lisäksi kokoelman taideteoksia on Saksassa muissakin museoissa sekä museoissa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa.[1]
Kiista kokoelmasta
Preussin kulttuuriperinnön säätiön hallinnoimaa 44 esinettä sisältävän kokoelman arvo on noin 250 miljoonaa euroa, ja sen omistuksesta käydään nykyään kiistaa. Kokoelman natsien hallitukselle vuonna 1935 myyneiden juutalaisten taidekauppiaiden perilliset vaativat kokoelmaa itselleen. He väittävät, että kauppa ei ollut vapaaehtoinen, vaan heidät oli pakotettu siihen. Riitaa puidaan yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa. Riippumattomien asiantuntijoiden mukaan natsien maksama hinta, 4,25 miljoonaa reichsmarkia, oli tuolloin kohtuullinen summa. Lisäksi taidekauppiaat olivat yrittäneet myydä teoksia Yhdysvalloissa ennen niiden tarjoamista natseille, mutta he eivät pystyneet saamaan haluamaansa hintaa.[2]
