Raahen museon kokoelmiin kuuluva Wanha Herra^[1] on maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Vasikannahasta valmistettu puku on peräisin 1700-luvulta, ja sen lahjoitti Raahen museolle merikapteeni Leufstadius 1860-luvulla.

Wanha Herra on ainutlaatuinen nahasta toteutettu välimuoto siirryttäessä sukelluskellosta varsinaiseen raskassukelluspukuun, ja puvun valmistaja on selvästikin hallinnut 1700-luvun huimasti kehittyneen sukellusteknologian viimeisimmät saavutukset. Sukelluspuvun alkuperää ei yrityksistä huolimatta ole saatu selville, mutta se voi hyvinkin olla valmistettu Suomessa. Kotimaiseen alkuperään viittaavat mm. jalkaosien pieksumaiset kärkiosat ja tyypillisiä suomalaisen metsämiehen kintaita muistuttavat käsiosat.

Wanhalle Herralle ei tiettävästi löydy vastineita, mutta Ruotsin valtionarkiston amiraliteetin arkistosta löytyy vuodelle 1727 ajoittuva piirros, joka esittää sukeltajaa lähes samankaltaisessa varustuksessa kuin Raahen sukelluspuku. Tämä amiraliteetin puku oli kuitenkin suunniteltu valmistettavaksi metallista, eikä tiedetä, onko sitä koskaan toteutettu.

Wanha Herra on valmistettu lehmännahasta, ja sen saumat on ommeltu pikilangalla ja tiivistetty piellä. Vedenkestäväksi sukelluspuku on tiivistetty lampaantalin, tervan ja pien seoksella. Puvun yläosa, huppu, on sisäpuolelta vahvistettu puurimojen avulla. Ilma sukeltajalle pumpattiin luultavasti palkeitten avulla joustavilla nahkasukilla yhteenliitettyjen puisten putkien kautta. Hupun yläosassa on oletettavasti ollut läppäventtiili, jonka kautta ilma on tullut sisään ja vastaavasti poistunut selkäputken kautta.

Sukeltaja on pujottautunut sukelluspuvun sisään vatsassa olevasta aukosta, joka suljettiin kiertämällä pitkä aukkonahka vyön ympäri ja vyö kiinnitettiin sukeltajan vyötäisille. Sukelluspuvun avulla pystyttiin tarkistamaan laivan pohjan kunto tarvitsematta turvautua laivan kallistuksiin ja kuivatelakointiin.

Raahen Wanha Herra on vieraillut ulkomailla useaan otteeseen. The National Maritime Museumissa Greenwichissä 22.5.1985 – 6.1.1986 pidetyssä Suomen merihistoriaa esittelevässä Sea Finland -näyttelyssä se sai nimen The Old Gentleman, ja siitä saakka sukelluspuku on tunnettu Wanhana Herrana. Vuonna 1988 puku oli esillä muutaman kuukauden Yhdysvalloissa, Philadelphiassa pidetyssä Sea Finland -näyttelyssä. Viimeisen kerran Wanha Herra matkusti maailmalle vuonna 1998 Expo98 -maailmannäyttelyyn Lissaboniin. Pitkät esiintymismatkat kuitenkin rasittivat Wanhaa Herraa siinä määrin, että se määrättiin matkustuskieltoon.

Raahen museon konservaattori valmisti vuonna 1988 Wanhasta Herrasta täydellisen kopion tuuraamaan Wanhaa Herraa eri näyttelyissä. Kopiopuvun avulla haluttiin lisäksi todistaa, että sukelluspuvulla on todella voitu sukeltaa. Työmenetelmät ja materiaalit olivat samat kuin 1700-luvullakin. Kopiosta eli Nuoresta Herrasta täytyi kuitenkin tehdä hieman pidempi, jotta nykyajan ihminen mahtuisi sen sisään. Kokeilut osoittivat, että puku on toimiva, eikä mitään rajoituksia sukelluksen syvyyden ja ajan suhteen todettu. Pisin Nuorella Herralla tehty sukellus kesti 40 minuuttia.