Handy ei ollut ensimmäinen, joka julkaisi musiikkia bluesin muodossa, mutta hän toi bluesin paikallisesti suositun musiikkilajin Mississippin suistoalueelta kansalliseen tietoisuuteen. Hän oli koulutettu mies, joka hyödynsi paljon kansanmusiikkia omissa sävellyksissään.
Handy syntyi Alabamassa Charles Bernard Handyn ja Elizabeth Brewerin perheeseen. Isä oli Guntersvillen pienen kirkon pappi. Vuoden 1941 omaelämäkerrassaan Father of the Blues Handy kertoi syntyneensä isoisänsä William Wise Handyn rakentamassa hirsimökissä. William Wise Handy oli Afrikkalaisen metodisti-episkopaalisen kirkon pastori. Handyn syntymäkoti Florencessa on säilynyt ja kunnostettu. Myös W. C. Handy oli uskovainen mies, jonka musiikkityyliin kirkkomusiikilla oli oma vaikutuksensa.
W. C. Handy työskenteli puuseppänä, suutarina ja rappaajana ja osti ensimmäisen kitaransa, jonka oli nähnyt paikallisen kaupan ikkunassa, salaa vanhemmiltaan. Hänen isänsä pakotti pojan palauttamaan kitaran kauppaan ja ilmoitti hänet urkukursseille. Tätä ei kestänyt pitkään vaan Handy alkoi harjoitella kornetinsoittoa.
Musiikillisen ja sosiaalisen kehityksen vuodet
Handy liittyi paikalliseen bluesyhtyeeseen salaa vanhemmiltaan ja osti yhtyetoveriltaan kornetin, jonka kanssa harjoitteli kaiken vapaa-aikansa. Koulussa hän oli erinomainen oppilas. Syyskuussa 1892 Handy matkusti Birminghamiin, jossa hän läpäisi opetuskokeen. Hän otti vastaan opettajan paikan Birminghamissa, mutta huomasi pian työn olevan huonosti palkattua. Hän jätti opettajan työnsä ja aloitti putkitehtaalla lähellä Bessemeria.
Vapaa-ajallaan Handy organisoi pienen kielisoitinorkesterin ja opetti muusikoille kuinka lukea nuotteja. Hän muodosti kvartetin nimeltä ”Lauzetta Quartet”. Ryhmä päätti osallistua MaailmannäyttelyynChicagossa ja maksaakseen matkansa he tekivät kaikenlaisia töitä ennen saapumistaan Chicagoon. Saavuttuaan kaupunkiin he saivat tietää näyttelyn siirtyneen vuodella eteenpäin. Sen jälkeen kvartetti matkasi St. Louisiin, jossa he totesivat työolosuhteiden olevan huonot. Lauretta Quartet hajosi ja Handy muutti Evansvilleen, Indianaan.
Agricultural and Mechanical Collegen yhtye vuonna 1900. Viiksekäs W. C. Handy seisoo vasemmalla orkesterinjohtajan hattu päässään.
Evansvillessä Handyn onni kääntyi. Hän liittyi suosittuun yhtyeeseen, joka kiersi esiintymässä naapurikaupungeissa ja osavaltiossa. Hän tapasi Hendersonissa, Kentuckyssa Elizabeth Pricen, jonka kanssa avioitui 19. heinäkuuta 1896. Handyn musiikilliset seikkailut jatkuivat: ensin hän lauloi ensimmäistä tenorialeikarinäytöksessä, sitten hän muutti Alabamaan, jossa toimi orkesterinjohtajana, kuoronjohtajana, kornetistina ja trumpetistina. 23-vuotiaana hänestä tuli Mahara's Colored Minstrels -ryhmän johtaja.
Mahara's Minstrelsin kanssa Handy kiersi kolme vuotta kuuden dollarin viikkopalkalla esiintyen Chicagossa, Teksasissa, Oklahomassa, Georgiassa, Floridassa ja Kuubassa. Paluumatkalla Kuubasta yhtye pysähtyi Huntsvillessä Alabamassa, johon Handy vaimoineen päätti asettua asumaan.
29. heinäkuuta 1900 syntyi pariskunnan ensimmäinen kuudesta lapsesta (tytär Lucille). Samoihin aikoihin Alabama Agricultural and Mechanical College for Negroes -koulun (nykyisin Alabama Agricultural and Mechanical University) johtaja William Hooper Councill pyysi Handya opettajaksi mustille tarkoitettuun oppilaitokseensa. Hän otti vastaan viran syyskuussa ja opetti koululla vuosina 1900–1902.
Vuonna 1903 hänelle tarjottiin clarksdalelaisen mustien yhtyeen Knights of Pythiaksen johtajan tehtävää. Handy hyväksyi tarjouksen ja pysyi yhtyeessä kuusi vuotta.
W. C. Handy odotti vuonna 1903 Tutwilerissä Mississippi Deltassa junaa ja kuuli mustan kitaransoittajan laulavan bluesia eräällä rautatieasemalla. Tätä pidetään ensimmäisen konkreettisena tietona bluesmusiikista.
Vuonna 1909 Handy muutti yhtyeineen Memphisiin, jossa he asettuivat Beale Streetille. Handy sävelsi samana vuonna paikalliselle pormestariehdokkaalle Edward Crumpille kampanjalaulun ”Mr. Crump”. Handy teki kappaleesta vuonna 1912 uuden version nimellä ”Memphis Blues” ja siitä tuli suosittu. Hän myi sen oikeudet sadalla dollarilla. Vuonna 1914 40-vuotiaana hän sävelsi kuuluisimman kappaleensa ”St. Louis Blues”[2] ja alkoi itse julkaista omia sävellyksiään. Vuonna 1916 syntyi yksi Handy-klassikko lisää: ”Beale Street Blues”. Vuonna 1917 W. C. Handy muutti New Yorkiin.
Handy oli ensimmäisiä menestyneitä mustia musiikinjulkaisijoita. Omien kappaleidensa lisäksi hän julkaisi myös muiden mustien säveltäjien tuotoksia. Vuonna 1922 Handy perusti levy-yhtiö Handy Record Companyn[3]. 1920-luvun alkupuolella hän myös sokeutui silmäsairauden vuoksi ja näin joutui keskittymään julkaisu- ja sävellystoimintaan[3].
Vuonna 1926 Handy toimitti blueshistoriikin Blues: An Anthology—Complete Words and Music of 53 Great Songs, joka oli lajissaan ensimmäisiä. Bessie Smith ja Louis Armstrong levyttivät Handyn ”St. Louis Bluesista” kuuluisan version tammikuussa 1925 – siitä tuli niin suosittu, että Kenneth W. Adams ohjasi RCA:lleselvennä samannimisen elokuvan, jonka pääosassa oli Handyn ehdotuksesta Bessie Smith.
»All night the saxophones wailed the hopeless comment of the ”Beale Street Blues” while a hundred pairs of golden and silver slippers shuffled the shining dust. At the gray tea hour there were always rooms that throbbed incessantly with this low, sweet fever, while fresh faces drifted here and there like rose petals blown by the sad horns around the floor.» (F. Scott Fitzgerald: Kultahattu, 1925)
Myöhemmät vuodet
Handy julkaisi kirjat Negro Authors And Composers of the United States (1935) ja Unsung Americans Sung (1944). Hänen omaelämäkertansa Father of the Blues julkaistiin vuonna 1941.
Handyn vaimo Elizabeth kuoli vuonna 1937. Handy meni vuonna 1954 80-vuotiaana naimisiin Irma Louise Loganin kanssa. Vuotta myöhemmin hän sai sydäninfarktin ja joutui pyörätuoliin. Handyn 84-vuotispäivillä Waldorf-Astoriassa oli paikalla yli 800 vierasta.[3]
Handy kuoli 84-vuotiaana bronkopneumoniaan. Yli 25 000 ihmistä osallistui hänen hautajaisiinsa. Handy haudattiin Woodlawnin hautausmaalle Bronxiin.
Handy valittiin Songwriters Hall of Fameen (lauluntekijöiden hall of fame) vuonna 1970, Nashville Songwriters Hall of Fameen vuonna 1983, Alabama Jazz Hall of Fameen vuonna 1985 ja Alabama Music Hall of Fameen vuonna 1993.
