Väinö Valfrid Nummelin (17. elokuuta 1891 Turku – 9. lokakuuta 1919) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa komppanian päällikkönä Kuusamon pataljoonassa.^[1][2]

Nummelinin vanhemmat olivat kauppias Gustaf Fredrik Nummelin ja Olga Gustava Lagerstam. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta reaalilyseosta vuonna 1910 ja liittyi Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelys taloudellisella osastolla ja suoritti metsänhoitotutkinnon vuonna 1914.^[1][2]

Nummelin liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 18. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Hänet lähetettiin etappitehtäviin 10. toukokuuta 1915, josta hän palasi takaisin 3. elokuuta 1916 ja hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon, josta hänet siirrettiin edelleen pataljoonan 2. komppaniaan 7. joulukuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen hänet siirrettiin 1. konekiväärikomppaniaan 11. heinäkuuta 1917.^[1][2]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Nummelin astui Suomen armeijan palvelukseen luutnantiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1918 alkaen päälliköksi Kuusamon pataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin koillisrintamalla muun muassa Soukelossa.^[1][2]

Nummelin palveli sisällissodan jälkeen 1. elokuuta 1918 alkaen Lapin I rajavartiopataljoonan C-ryhmän päällikkönä, josta hänet määrättiin 5. lokakuuta 1918 alkaen Lapin ryhmän II pataljoonan 1. komppanian päälliköksi. Lapin ryhmästä hänet siirrettiin 19. joulukuuta 1918 Porin jalkaväkirykmentti 2:n 5. komppanian päälliköksi.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. kesäkuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.