Vuoren asukin tarina

Vuoren asukin tarina (isl. Bergbúa þáttr) on keskiaikainen islantilainen þáttr-tarina, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Tarina kertoo länsi-islantilaisesta miehestä nimeltä Þórðr, joka lähtee eräänä talvipäivänä palkollisensa kanssa messuun. Matka on pitkä ja sen aikana miehet yllättää lumimyrsky, minkä seurauksena nämä joutuvat viettämään yön löytämässään luolassa. Yön aikana jokin luolan perällä oleva olento (tulkintojen mukaan peikko), jolla on silmät suuret kuin täysikuu, lausuu kolmesti 12-säkeistöisen runon, jossa kehotetaan opettelemaan runo ulkoa tai heille kävisi huonosti. Aamulla miehet jatkavat matkaansa, mutta myöhästyvät messusta. Paluumatkalla he eivät enää löydä luolaa. Þórðr muistaa kuulemansa runon ulkoa, mutta hänen palkollisensa ei. Palkollinen kuolee vuoden kuluttua, mutta Þórðr siirtää tilansa lähemmäs kirkkoa ja menestyy.[1] Kummun asukin tarinan tavoin Vuoren asukin tarina eroaa monesta muusta islantilaisesta kertovasta þáttr-tarinasta siinä, ettei se ole ollut osa sellaisia kuningassaagojen kokoelmia kuin Flateyjarbók ja Morkinskinna.[2] Vuoren asukin tarinaa ei ole suomennettu.

Ajoitus ja käsikirjoitukset

Vuoren asukin tarinan sisältämä runo tunnetaan nykytutkimuksessa nimellä Hallmundarkviða. Sen ja mahdollisesti myös itse tarinan on arvioitu olevan peräisin 1200-luvulta. On katsottu, että tarina olisi alkujaan kirjoitettu jossain luostarissa.[3]

Varhaisimmat Vuoren asukin tarinan sisältäneet käsikirjoitukset ovat olleet vuoden 1400 tietämiltä. Tarina on ollut alkujaan osa Vatnshyrna-käsikirjoitusta, joka tuhoutui Kööpenhaminan palossa vuonna 1728. Tätä ennen Árni Magnússon ja hänen kirjurinsa Ásgeir Jónsson olivat kuitenkin ehtineet tehdä Vatnshyrnasta kopioita. Näin myös Vuoren asukin tarinasta on säilynyt osia Vatnshyrnan kopioissa (esim. AM 564 c 4to, v. 1686). Lisäksi tarina on säilynyt esimerkiksi Pseudo-Vatnshyrnana tunnetussa käsikirjoituksessa AM 564 a 4to, joka on ajoitettu vuosien 1390–1425 väliseen aikaan, sekä muissa myöhemmissä paperikäsikirjoituksissa.[4]

Runous Vuoren asukin tarinassa

Vuoren asukki lausuu luolassa suojaa pitäville miehille 12 säkeistöä käsittävän dróttkvætt-runomittaisen runon. Dróttkvætt eli ”hovi-mitta” oli suosituin ja arvostetuin skaldirunounessa käytetty runomitta, jota käytettiin ylistysrunoissa ja saagoissa esiintyvissä yksittäisissä runosäkeistöissä.[5] Tyylillisesti Hallmundarkviða muistuttaa edda-runon Völuspá (Näkijättären ennustus) ja runon Merlínússpá profetioita. Viimeksi mainittu Merlínússpá on Geoffrey Monmouthilaisen teoksen Historia regum Britanniae osan Prophetiae Merlini muinaisislanninkielisen käännös. Hallmundarkviðan sisällöstä on lisäksi huomioitu, että sen ensimmäisen säkeistön loppu (Hátt stígr höllum fæti / Hallmundr í gný fjalla) esiintyy lähes identtisenä myös Grettir Väkevän saagassa olevassa Hallmundarflokkr-nimellä tunnetussa runossa (Hátt stígr höllum fæti / Hallmundr í sal fjalla).[6]

Hallmundarkviðan katsotaan kuvaavan vulkaanista toimintaa.[7] On esitetty, että runo olisi alkujaan kuvannut Borgarfjörðurin alueella noin v. 940–950 tapahtunutta tulivuorenpurkausta, jonka seurauksena syntyi Hallmundarhraun-nimellä tunnettu laavakenttä.[8]

Katso myös

Lähteet

  • Ármann Jakobsson. 2013. The Life and Death of the Medieval Icelandic Short Story. Journal of English and Germanic Philology 112 (2013) 3: 257–291.
  • Falk, Oren. 2007. The Vanishing Volcanoes: Fragments of Fourteenth-Century Icelandic Folklore. Folklore 118 (2007), 1–22.
  • Gade, Kari Ellen. 2009. Dróttkvætt. Teoksessa Kari Ellen Gade (toim.), Poetry from the Kings’ Sagas 2: From c. 1035 to c. 1300. Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages 2. Turnhout: Brepols.
  • Lindow, John. 2014. Trolls: An unnatural history. London: Reaktion Books.
  • McKinnell, John. 1993. Vatnshyrna. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 689–690.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.

Viitteet

  1. ↑ Bergbúa þáttr Heimskringla.no-sivustolla; Simek & Hermann Pálsson 2007, 37; Lindow 2014, 30.
  2. ↑ Ármann Jakobsson 2013, 279 ja viite 86.
  3. ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 37; Falk 2007, 7; Lindow 2014, 30.
  4. ↑ McKinnell 1993, 689–690. Ks. AM 564 a 4to sekä muista tarinan säilyneistä käsikirjoituksista (Arkistoitu – Internet Archive) Handrit.is -sivusto.
  5. ↑ Lindow 2014, 30. Dróttkvætt-runomitasta ks. Gade 2009
  6. ↑ Simek & Hermann Pálsson 2007, 37, 268-269. Hallmundarflokkr Skaldic Poetry of the Scandinavian Middle Ages -projektin sivustolla.
  7. ↑ Falk 2007, 7–8,
  8. ↑ Lindow 2014, 31 ja 147–148, jossa Lindow mainitsee tiedonlähteekseen Árni Hjartarsonin kanssa käymänsä sähköpostikeskustelun ja Árnin esitelmän. Tämän argumentti taas on pohjautunut Pál Bergþórssonin aiemmin esittämille spekulaatioille aiheesta (Pál Bergþórsson. 2006. Þýtr í þungu grjóti: þrír eskimars svíra. Lesbók Morgunblaðsins 25.3.2006, 8–9). Ks. lisätietoja Hallmundarhraunista.

Käännökset ja editiot

  • Bergbúa þáttr. Teoksessa Þórhallur Vilmundarson & Bjarni Vilhjálmsson (toim.) 1991. Harðar saga. Íslenzk fornrit 13. Reykjavík: Hið íslenzka fornritafélag, 439–450.
  • The Tale of the Mountain-Dweller. Teoksessa Viðar Hreinsson, Robert Cook, Terry Gunnell, Robert Kellog, Keneva Kunz & Bernard Scudder (toim.). 1997. The Complete Sagas of Icelanders including 49 Tales, II. Reykjavík: Leifur Eiríksson, 444–448.

Aiheesta muualla