Von Ritterin sukuvaakuna teoksesta Baltisches Wappenbuch
Von Ritter (tai von Rittern) on suku, joka on vuonna 1746 Virossa legitimoitu Ruotsin vallan ajalta olevaksi aateliksi.[1]
Vuonna 1634 balttilaissyntyinen ratsuväen majuri, myöhempi everstiluutnantti Albrecht von Ritter sai läänityksenä VirolahdeltaPyterlahden kylän. Vuonna 1641 hänelle lahjoitettiin Pajulahden kylä ja 1647 vielä kaksi tilaa Virojoelta, koko Tiilikkala, suurin osa Säkäjärveä, Yläpihlajaa, Vaalimaata ja Hämeenkylää, osa Kotolaa, Hellän, Mattilan ja Eerikkälän kylät kokonaan sekä yksi tila Kirkkopyölistä ja Koivuniemen lampuotitila.[2]
Hänen saamansa läänitys oli Virolahden suurin. Von Ritterit asuivat myös Virolahdella. Albrecht von Ritter perusti säterikartanonsa Pyterlahden kylään, perustaen tällöin myöhemmän Pyterlahden hovin. Tässä kylässä oli jo nimismies Eerikki Ihalaisen ratsutila ja ennen pitkää von Ritter hääsi Ihalaisen tilaltaan. Myöhemmin Ritterin poika Jakob Ludwig jätti Pyterlahden tilahoitajan huostaan ja muutti pois 1664.[3]
Albrecht von Ritterin isä oli ryhtynyt Ruotsin palvelukseen ja saanut palkinnokseen läänityksen Hauholta. Albrecht von Ritter omisti Liivinmaalla Marzinhofin kartanon ja hän oli naimisissa Elisabet Tauben kanssa.[4] Näillä oli poika Jakob Ludwig von Ritter, majuri Uudenmaan ratsuväkirykmentissä. Hän myi Pyterlahden hovin vuonna 1670 maaherra Konrad Gyllenstiernalle.
