Vladimir Grigorevitš Šuhov (Владимир Григорьевич Шухов), s. 16. elokuuta/28. elokuuta 1853, Grajvoron, k. 2. helmikuuta 1939, Moskova, oli venäläinen insinööri, joka usein rinnastetaan kekseliäisyydessään ja metallirakenteiden käyttämisessä Gustave Eiffeliin.

Šuhov syntyi lähellä Belgorodia, joka sijaitsee nykyisen Ukrainan rajan tuntumassa. Hän opiskeli Moskovan Keisarillisessa teknillisessä koulussa, josta valmistui insinööriksi 1876. Työurallaan hän suunnitteli yli viisisataa siltaa ja sata vesitornia. Tehdessään yhteistyötä vuonna 1878 öljyteollisuutta käynnistävän ruotsalaisen Nobel-suvun kanssa hän otti käyttöön öljyputken, kaasuputken ja sylinterinmuotoisen metallisen öljysäiliön.^[1]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Šuhov.

• Peter Gössel, Gabriele Leuthäuser, Eva Schickler: ”Architecture in the 20th century”, Taschen Verlag; 1990, ISBN 3-8228-1162-9 ja ISBN 3-8228-0550-5. Teoksen verkkoversio.