Max Bruchin (1838–1920) ensimmäinen viulukonsertto g-molli, op. 26, on eräs romantiikan aikakauden tunnetuimmista konsertoista viululle. Konsertto sai kantaesityksensä 24. huhtikuuta 1866, mutta säveltäjä ei ollut tyytyväinen, vaan ryhtyi työstämään teoksestaan uutta versiota. Uusi versio sai kantaesityksensä 5. tammikuuta 1868. Kapellimestarina oli silloin Carl Martin Reinthaler toisin kuin ensimmäisen version kantaesityksessä, jota Bruch itse oli johtanut.

Bruch sai konserton uudistamisessa apua viulisti Joseph Joachimilta, jolle hän myös omisti konserton.

Bruchin ensimmäinen viulukonsertto jakautuu kolmeen osaan:

• 1. Vorspiel (Allegro moderato)
• 2. Adagio
• 3. Finale (Allegro energico - Stringendo poco a poco - Presto)

Useat kuuluisat viulistit ovat tehneet esityksiä ja levytyksiä Bruchin ensimmäisestä viulukonsertosta. Heidän joukossaan ovat Itzhak Perlman, Kyung-wha Chung ja Salvatore Accardo.

Bruch sävelsi kaikkiaan kolme viulukonserttoa, vaikkakin vain ensimmäinen on noussut klassikon asemaan. Konsertoista toinen (1878) ja kolmas (1891) ovat molemmat d-mollissa.