Vitsandin kahakka

Wladimir Swertschkoffin maalaus Lappohjan taistelu (1854–1856) esittää 19. toukokuuta 1854 Lappohjassa järjestettyä ensimmäistä väijytystä.

Vitsandin kahakka (myös Vitsandin taistelu tai Tammisaaren taistelu) oli Oolannin sodan ensimmäinen yhteenotto, joka käytiin 19.–20. toukokuuta 1854. Suomalais-venäläiset joukot väijyttivät kaksi Tammisaareen matkalla ollutta brittien sotalaivaa kahdessa paikassa Pohjanpitäjänlahden rannalla, Tenholan Lappohjassa ja Tammisaaren pitäjän Vitsandissa.

Tapahtumat

Itämerelle oli Krimin sodan puhjettua lähetetty vara-amiraali Charles Napierin komentama brittiläinen laivasto, jonka yhtenä tehtävänä oli toimeenpanna Ison-Britannian Venäjään kohdistamaa merisaartoa kaappaamalla venäläisiä ja suomalaisia aluksia ja estämällä niitä poistumasta Suomenlahden satamista. Toukokuun puolivälissä Napier lähetti kaksi höyryalusta, HMS Heclan ja HMS Arrogantin kaappaamaan Tammisaaren satamassa olevia rahtilaivoja. Tieto Tammisaaressa olevista laivoista oli saatu vangiksi otetulta suomalaiselta kalastajalta, joka pakotettiin toimimaan brittien luotsina. Arrogantin kapteenina oli Hastings Yelverton ja Heclan kapteenina William Hutcheon Hall.[1]

Brittien tietämättä heidän aluksensa oli havaittu jo hyvissä ajoin. Turusta lähetetty aliluutnantti F. H. Gyllingin komentama Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonan puolikas plutoona järjesti niille väijytyksen niiden edetessä kapeaa väylää pitkin kohti Tammisaarta. Tuli avattiin ensimmäisen kerran iltapäivällä 19. toukokuuta Lappohjan ja Ekön saaren välisessä salmessa, jossa suomalaiset ampuivat väijyksistä metsästä sotalaivojen edessä luotaamassa kulkenutta venettä eli barkassia. Päätaistelu käytiin varhain seuraavana aamuna Pohjanpitäjänlahden kapeimmassa salmessa Gullön saaren kohdalla. Mantereen puoleiselle rannalle Vitsandiin oli piilotettu hiekkavallien taakse venäläisten tykkipatteri. Alukset vastasivat tuleen, jolloin rannikon puolustuksesta vastannut kenraali Anders Edvard Ramsay siirsi tykkipatterin parempaan kohtaan Leksvallin kylän lähelle. Brittialukset onnistuivat lopulta tuhoamaan tykeillään rantapatterin, minkä jälkeen ne jatkoivat matkaansa. Vastarinta sai kuitenkin Yelvertonin luopumaan suunnitelmasta tehdä maihinnousu Tammisaareen. Ainoastaan yksi kaupungin edustalla ollut kauppalaiva, suolalastissa ollut kuunari Augusta, saatiin kaapattua.[1][2]

Vitsandin kahakassa kaatui kaksi suomalaista krenatööriä ja yksi venäläinen majuri. Britit menettivät kolme miestä kuolleina ja kahdeksan haavoittuneina. Britannian lehdistössä taistelua paisuteltiin ja venäläisten väitettiin menettäneen 500 miestä. Toisaalta suomalaisten tietojen mukaan britit olisivat menettäneet lähes 50 miestä Lappohjassa järjestetyssä ensimmäisessä väijytyksessä.[1]

Muistaminen

Vitsandin kahakka herätti Suomessa paljon huomiota, koska se oli ensimmäinen kerta Suomen Venäjään liittämisen jälkeen, kun suomalaiset olivat puolustaneet omaa maataan Venäjän vihollisilta. Zachris Topelius kirjoitti tapahtuman innoittamana Helsingfors Tidningar -lehdessä julkaistun runon ”Den första blodsdroppen” (”Ensimmäinen veripisara”). Runon väitetty venäläismielisyys herätti joissain aikalaisissa paheksuntaa.[1][3]

Vitsandissa paljastettiin kahakan 150-vuotispäivänä vuonna 2004 muistokivi.[4] Kahden suomalaisen kaatuneen, Mikko Miekan ja Johan Fredrik Pantsarin, hautamuistomerkki on Tammisaaren kirkkomaalla, venäläisen majuri Dergatševin hauta on Trollbölen kylässä.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Raoul Johnsson & Ilkka Malmberg: Kauhia Oolannin sota – Krimin sota Suomessa 1854–1855, s. 142, 161–171, 176. John Nurmisen säätiö, Helsinki 2013
  2. ↑ a b Oiva Turpeinen. Oolannin sota – Itämainen sota Suomessa, s. 66–67. Tammi, Helsinki 2003.
  3. ↑ Vitsand hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  4. ↑ Vitsandin muistokivi (Arkistoitu – Internet Archive) Visitraseborg.com. Viitattu 8.9.2020.