PROFILPELAJAR.COM

Viron vihreät
Erakond Eestimaa Rohelised
Perustettu	25. marraskuuta 2006
Johto	Züleyxa Izmailova (pj.);
Ideologia	vihreä liike, sosiaaliliberalismi
Poliittinen kirjo	keskusta-vasemmisto
Äänenkannattaja	Grüüne
Jäsenmäärä	n. 1100 (5/2016)
Riigikogu	0 / 101
Euroopan parlamentti	0 / 7
Kansainväliset jäsenyydet	– Euroopan vihreä puolue; – Global Greens
Kotisivu	www.erakond.ee
	Infobox OKNimi-testi OK

Viron vihreät (vir. Eesti Rohelised) on virolainen vihreä puolue, joka perustettiin 25. marraskuuta 2006.^[2] Vihreät on vihreään liikkeeseen perustuva puolue, jolle perhearvot ja luonto ovat tärkeitä. Sen kannattajat ovat olleet etupäässä akateemisesti koulutettuja ja kulttuurityöntekijöitä.

Historia

Vihreän puolueen aloiteryhmän organisaattori Valdur Lahtvee ilmoitti 1. marraskuuta 2006, että sen jäsenmäärä oli ylittänyt puolueen rekisteröintiin tarvittavan tuhannen jäsenen rajan. Puolueen perustava edustajakokous pidettiin Tallinnan teknillisellä yliopistolla 25. marraskuuta 2006. Perustava edustajakokous vahvisti vihreiden puolueohjelman ja valitsi 13-henkisen puoluehallituksen. Puhemiehiksi nousivat Peeter Jalakas, Valdur Lahtvee, Maret Merisaar ja Marek Strandberg. Strandberg ilmoitti puolueen tavoitteeksi viisi paikkaa ja vihreän eduskuntaryhmän muodostamisen Riigikogussa.

Maaliskuun 2007 parlamenttivaaleihin vihreät lähtivät 159 776,57 euron (2 499 960,13 kruunun) kampanjarahalla ja lopulta ylittivät alkuperäisen tavoitteensa saamalla kuusi paikkaa ja 39 279 ääntä eli 7,1 prosenttia kaikista äänistä. Näin ollen puolue oli yksi vaalivoittajista.

Suurimmaksi puolueeksi noussut vaalivoittaja Reformipuolue tarjosi vihreille hallituspaikkaa ja kutsui vihreiden valtuuskunnan mukaan hallitusneuvotteluihin. Vihreät ottivat osaa hallitusneuvotteluihin. Vihreille oltiin tarjoamassa tavallisia yleisiä ministerinvirkoja, mutta tämä ei innostanut vihreitä, koska he olivat olettaneet, että heille tarjottaisiin ympäristö- tai talous- ja viestintäministerin virkaa. Lopulta puolue ilmoitti hallitusneuvotteluiden loppuvaiheessa jäävänsä pois Andrus Ansipin toisesta hallituksesta.

Vuoden 2009 paikallisvaaleissa vihreät menetti kunnanvaltuutettunsa kaikkialla Harkua lukuun ottamatta. Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa puolue jäi äänikynnyksen alle menettäen paikkansa ja putosi näin riigikogusta. Samalla myös vihreiden johto ilmoitti eroavansa.^[3]

Ideologia

Viron vihreät ovat pääasiassa perinteinen ympäristöpuolue, eikä se kuulu vasemmistoon tai arvoliberaaleihin, kuten joissain muissa Euroopan maissa. Vuoden 2007 vaaleissa puolueen teemoina olivat Viron metsien, merialueiden ja muiden luonnonvarojen suojelu, ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ja suoran demokratian tukeminen. Taloudessa puolue kannattaa innovatiivisuutta ja konservatiivista veropolitiikkaa. Sen talousajattelua on Virossa kuvailtu myös keskustalaiseksi.^lähde?

Johto

Viron vihreiden johto on hieman erilainen kuin muiden Viron puolueiden. Puolueen puheenjohtajana toimii Züleyxa Izmailova. Puolueen varsinainen johtoelin on jäsenten muodostama johtokunta tai puoluehallitus, joka perustamisvaiheessa oli 13-jäseninen.^lähde?

Vihreiden ensimmäinen vakinainen puoluekokous kokoontui 13. kesäkuuta 2007. Kokous päätti kasvattaa johdon 19-henkiseksi. Samalla päätettiin olla valitsematta puolueelle puheenjohtajaa.^lähde?

Vaalimenestys

Riigikogun vaalit

Vuosi	Edustajia	Kannatus
2007	6 / 101	39 279	7,1 %
2011	0 / 101	21 824	3,8 %
2015	0 / 101	5 193	0,9 %
2019	0 / 101	10 227	1,8 %
Lähteet: ^[4]^[5]

Lähteet

http://erakond.ee/

↑ The list of the members ariregister.rik.ee. 30.5.2016. Centre of Registers and Information Systems. Viitattu 30.5.2016. (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
↑ Erakonnast erakond.ee. Viron vihreät. Viitattu 30.5.2016. (viroksi)
↑ Hietanen, Leena: Viron vihreät ajautuivat katastrofiin – johto eroaa Vihreä Lanka. 7.3.2011. Viitattu 24.3.2015.
↑ Past Elections: Riigikogu Elections vvk.ee. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 24.3.2015. (englanniksi)
↑ Riigikogu elections 2019: Voting and election result rk.2019.valimised.ee. 8.3.2019. Vabariigi Valimiskomisjon. Viitattu 8.3.2019. (englanniksi)