Virmaila (saari)

Virmaila
Muut nimet
Virmailansaari
Sijainti
Vesialue
Korkein kohta
185,8 m [b] tai 185,9 m [2]
Pinta-ala
34,38 km² [a]
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Virmaila [3] eli Virmailansaari [3] on Päijänteen saari Päijät-Hämeessä Padasjoella. Se on Päijänteen suurin saari, josta osa kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.[3][4]

Virmaila

Maantietoa

Saari on 12,2 kilometriä pitkä, 4,7 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 34,38 neliökilometriä [a]. Saaren keskiosa muodostaa sen pääosan, joka on lähes nelikulmion muotoinen saarenosa. Keskiosasta työntyy kaakkoon lähes kolmion muotoinen Höysniemi, jonka keskiosaan kiinnittyvä kannas on alle 300 metriä leveä. Niemen pohjoispuolella sijaitsee kapeneva ja niemen pituinen Virmailanlahti. Keskiosan luoteisosasta työntyy luoteeseen 3,8 kilometriä pitkä niemi. Sen 650 metriä leveän kannaksen eri puolilla ovat Raulahti ja Vaimolahti. Niemen keskellä sijaitsee edellistä kapeampi kannas, jolla on leveyttä 150 metriä. Sen eri puolilla ovat Lossarinlahti ja Heikkilänlahti. Virmailan erottaa mantereesta Ruotsalaisesta Pitkäveteen ulottuva kalliomurros [5], jonka kaakkoispuoliskoa kutsutaan Salonsalmeksi ja luoteispuoliskoa Kellosalmeksi. Salmi on Lossarinlahden kohdalla 80 metriä leveä, mutta muualla se on 200–1200 metriä leveä. Salonsalmi levenee etelässä aukeavalle Padasjoenselälle, jossa on Virmailan suunnalla joitakin saaria. Niitä ovat Kirstinsaari, Iso Lammassaari, Halkosaari, Korkeasaari, Hakohuittu, Loirosaari, Haukkasalo ja Lietsaari. Höysniemen edustalle ulottuu etelästä pitkä Kelvenne, jonka pohjoispuolella on vielä pienet saaret Papinsaari, Huhtsaari, Hietasaari, Vasainsaari ja Sammalsaari. Edellä luetellut saaret kuuluvat Päijänteen kansallispuistoon ja ne seuraavat Virmailanselän rantoja. Virmalilansaaresta pohjoiseen aukeaa laaja Tehinselkä. Sen ja Virmailan välissä on muutama saari, jotka ovat kaakosta luoteeseen päin lueteltuina: Selkäsaari, Purtsari, Linnasaarentakut, Linnasaari ja Lehtiset (noin parikymmentä saarta). Linnasaaressa on ollut muinaislinna. Lehtisten länsipuolella aukeaa Varpusenlinnanselkä, jossa on Varpusenlinna niminen saari. Sielläkin on ollut muinaislinna. Virmaila ja Vähäsalo sijaitsevat sen eteläpuolella. Siellä sijaitsevat rannan tuntumassa myös Luhtasaari, Korkeasaari, Talassaari, Lammassaari ja Siilinsaari. Vähäsalon välissä on Vähä Kellosalmi, jonne on salmen ylittävä pengertie ja silta niemen niemennokasta.[3]

Saari on jakautunut alangoiden ja ylängön kesken. Saaren ylänkö muodostuu lukuisista mäistä, jotka kohottavat saaren keskikorkeuden helposti yli 100 metriä mpy. Korkeita mäkiä ovat luoteispäässä Haasianmäki (yli 170 metriä mpy. eli yli 94 metrin korkeuteen Päijänteestä), Tupsuvuori (kohoaa yli 107,5 metrin korkeuteen), saaren keskiosassa Vahtervuori (yli 102 metrin koreuteen) ja Ylimmäinenmäki (yli 97 metrin korkeuteen), ja Höysniemessä Suurmäenvuori (lähes 90 metrin korkeuteen Päijänteestä). Saaren korkein kohta sijaitsee Tupsuvuorella, joka toimi Struven ketjun yhtenä mittauspisteenä (nimeltään ”Wirmala” [5]).[3][6]

Saaressa on kolme pientä lampea. Saaren pohjoisosassa Purtmäen alla sijaitsee Mannilansuolla Purtlampi, jonka laskuoja laskee pohjoisessa Linnasalmessa Linnasaaren eteen. Laskuojan pudotus on 46 metriä. Saaren keskellä sijaitsee Kalatonjärvi ja sen laskuoja virtaa länteen Vaimolahteen. Ojalle tulee 1,7 kilometrin matkalla pudotusta yli 57 metriä. Vajaa 400 metriä kaakkoon sijaitsee vielä Nuottajärvi, jonka vedenpinta on tätä viisi metriä korkeammalla. Sen laskuoja virtaa etelään ja se laskee kansallispuiston läpi Salonsalmeen. Saaren ylängölle on kaivettu runsaasti muitakin ojia.[3]

Vakituisia asukkaita Virmailassa on alle 50lähde?, mutta kesämökkejä useita satoja. Orvokkilassa ja Kellosalmessa niemellä on peltomaata, ja samoin on saaren itäpäässä Virmailassa. Saaren päiden välissä kulkee yhdystie 14173. Saareen pääsee yhdystien siltaa pitkin ja kesäisin tien lisäksi laivavuoroilla, jotka liikennöivät Padasjoen, Kelventeen ja Kuhmoisten välillä.[3][7]

Luontoarvoja

Saarella on neljä luonnonsuojelualuetta. Yhtä aluetta lukuun ottamatta kaikki muut kuuluvat Päijänteen kansallispuistoon. Ne kuuluvat Natura 2000-alueeseen Päijänteen alue (10 857 hehtaaria, FI0335003) [8]. Virmailaan siitä kuuluu saaren keskellä ja järvien kohdalla sijaitseva laaja metsäalue, joka ulottuu Salonsalmen rantaan asti, ja saaren itäpäässä Höysänniemessä sijaitsee kaksi erillistä aluetta. Neljäs luonnonsuojelualue on pieni ja se sijaitsee Virmailan kylässä Myllymäen etelärinteessä.[3][7][4]

Historiaa

Kylästä on ensimmäinen kirjallinen maininta vuonna 1486. Kiinteää asutusta on seudulla ollut 800–1300 jaa., koska käytössä on ollut Linnasaaren muinislinna ja Varpusenlinna. 1539 oli maakirjassa maininta neljästä veroa maksavasta maatalosta. Vuonna 1856 alkoi ensimmäinen höyrylaiva purjehtia Päijänteellä ja silloin rakennettiin Kellosalmen, Korteniemen ja Salon laiturit saarelaisen käyttöön [5]. Vuoden 1911 taloudellisessa kartassa oli Virmailan kulmakunnassa kaksi peltoaluetta: Virmailanlahdella ja Kortelahdella. Toinen peltokeskittymä sijaitsi Kellosalmella Lossarinlahden ympäristössä. Asukkaat liikkuivat mantereelle yleensä veneillä, mutta raskailla kuormilla Salonsalmi ylitettiin lautalla. Talvisin liikuttiin jäitä pitkin. Kylien välille rakennettiin tie. Salmeen saatiin kapulalossi vuonna 1952. Lossia käyttivät asukkaat itse. Kun vuonna 1966 saatiin moottorikäyttöinen lossi, sitä käytti lossari. Saareen rakennettiin vuonna 1986 lopulta kiinteä silta.[2][9][10][11][12][13][14][15][16]

Katso myös

Huomautukset

  1. ↑ a b Saaren pinta-ala on otettu saaren ruotsinkielisen Wikipedian artikkelista, jossa tiedolla on ollut oma lähde.
  2. ↑ Korkein huippu on Tupsuvuorella, jonka korkeus on saatu peruskartasta (vuodelta 1965). Peruskartan korkeuteen 185,7 metriä pitää lisätä 0,1 metriä, jotta se vastaisi nykykorkeutta 185,8 metriä mpy..

Lähteet

  1. ↑ a b Paikkatieto: Virmaila, paikkatietoalusta.fi, viitattu 21.9.2019
  2. ↑ a b Hirvonen, Auli & Kinnari, Riitta & Koski, Katriina & Ruokolainen, Janne: Kellosalmi, Seitniemi ja Virmaila - kylät Päijänteen sylissä, s. 12–16, 43, 51. Padasjoki: ProAgria Etelä-Suomi ry, 2013. ISBN 978-952-7050-09-5 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.9.2019).
  3. ↑ a b c d e f g h Virmaila, Padasjoki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.9.2019.
  4. ↑ a b Päijänteen kansallispuisto, luontoon.fi, viitattu 21.9.2019
  5. ↑ a b c Päijät-Häme Wiki: Padasjoki (luokka)
  6. ↑ Virmaila, Padasjoki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.9.2019.
  7. ↑ a b Virmaila, Padasjoki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 21.9.2019.
  8. ↑ Päijänteen alue (FI0335003), 7.3.2014, viitattu 21.9.2019
  9. ↑ Maanmittaushallitus: Hauho (PDF), Suomen_taloudellinen_kartta, 1:100 000, 1911, viitattu 21.9.2019
  10. ↑ Maanmittaushallitus: Padasjoen seudun taloudellinen kartta (1:100 000), 1947, Timo Meriluodon karttakokoelma, viitattu 22.9.2019
  11. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 11 Virmaila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
  12. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 11 Virmaila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
  13. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 11 Virmaila. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1996. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
  14. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 08 Kellosalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
  15. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 08 Kellosalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1985. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
  16. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2143 08 Kellosalmi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1996. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 21.9.2019)
Päijänteen kansallispuisto

Aiheesta muualla