Virginianalppiruusu on leveä pensas, joka kasvaa yleensä 1–3 metriä korkeaksi mutta joskus jopa 6 metriä korkeaksi.[4][5] Sillä on jäykät, yläviistot haarat ja tiheä lehvästö, ja se saattaa kasvattaa maavarsia.[2][6] Sen nuori haararanka on liereä ja kalju ja kuori sileä tai uurteinen ja liuskoina irtoava.[4][6][7] Ruodilliset, ehyet lehdet ovat varrella kierteisesti, ja niiden lehtilapa on 8–12 senttimetriä pitkä, soikean pitkulainen, tylppä- tai suippokärkinen, pyöreätyvinen ja ehytlaitainen.[4][7] Lehti on päältä tummanvihreä ja alta vaaleanvihreä ja pinnaltaan kiiltävä ja kalju tai heikosti karvainen.[2][4]
Virginianalppiruusu kukkii huhti–kesäkuussa pian uusien lehtien puhkeamisen jälkeen.[2][6] Sen kukinto on 15–20-kukkainen latvaterttu.[4][7] Tuoksuvat kukat ovat kaksineuvoisia, ja niissä on pieni, 5-liuskainen verhiö.[6][7] Leveän kellomainen, hyvin lyhyt- ja avaratorvinen teriö on läpimitaltaan 3,5–4 senttimetriä ja väriltään yleensä ruusun- tai liilanpunainen[2][4] – joskus myös vaaleanpunainen tai valkoinen.[5] Hedelmä on 1–2 senttimetrin mittainen, karvainen kota.[6][7]
Virginianalppiruusu on kotoisin Pohjois-Amerikan kaakkoisosista. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu pohjoisessa Virginiaan ja Kentuckyyn ja etelässä Georgiaan ja Alabamaan.[2] Lajin tieteellinen nimi catawbiense viittaa Pohjois-Carolinan vuorilla virtaavaan Catawbajokeen, joka on puolestaan saanut nimensä lähistöllä eläneiltä catawbaintiaaneilta. Lajin löysi juuri tältä joelta vuonna 1809 skotlantilainen kasvitieteilijä John Fraser, joka vei sen mukanaan Englantiin.[5][8]
Elinympäristö
Virginianalppiruusu menestyy parhaiten avoimilla paikoilla, happamassa ja hyvin vettä läpäisevässä maaperässä 1 200–2 000 metrin korkeudessa.[2][5] Se muodostaa vuorten lakialueille ja rinteille tiheitä pensaikkoja, jotka ovat vaikeakulkuisia mutta kukkiessaan erittäin näyttäviä.[5][6] Laji on kuivuuden- ja talvenkestävä ja sietää jopa −29…–35 celsiusasteen pakkasia.[5][8]
Käyttö
Puistoalppiruusu on näyttävä koristepensas.
Virginianalppiruususta on jalostettu lukuisia talvenkestäviä lajikkeita risteyttämällä sitä muiden alppiruusulajien kanssa.[2][5] Näitä risteymiä kutsutaan nimellä puistoalppiruusu (Rhododendron Catawbiense-Ryhmä).[3] Talvenkestävyytensä vuoksi puistoalppiruusu on suosittu koristekasvi etenkin kylmän ilmaston alueilla, kuten Suomessa.[8]
Lähteet
Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0
Viitteet
↑IUCN SSC Global Tree Specialist Group & Botanic Gardens Conservation International (BGCI): Rhododendron catawbienseIUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
