Mona Lisan varkauden huomasi ensimmäiseksi taidemaalari Louis Béroud, jonka oli tarkoitus maalata teoksesta kopio. Heti huomattuaan maalauksen kadonneeksi Béroud hälytti vartijat, joiden mukaan se olisi ollut valokuvausstudiolla kuvattavana. Mona Lisa julistettiin varastetuksi, kun sitä ei löytynyt studiostakaan.
Pariisinpoliisipäällikkö Louis Lepine ja valtion salainen poliisiLa Sûreté kutsuttiin johtamaan Louvren etsintöjä. Poliisi eristi taidemuseon etsintöjen ajaksi. Vain taulun kehykset ja uusi lasisuojus löytyivät henkilökunnan portaikosta. Kävi ilmi, että teos oli kadonnut Louvresta jo maanantaiaamuna paikan ollessa suljettuna. Ranskan rajat suljettiin, jottei maalausta voitaisi viedä maasta. Poliisi päätti myös varmistaa museon työntekijöiden mahdolliset osuudet varkauteen ja otti sormenjäljet kaikilta työntekijöiltä huomattuaan lasisuojuksessa olevat sormenjäljet. Tapauksen seurauksena Louvren turvallisuuspäällikkö Théophile Homolle erosi.
Katoamisesta syntyi monia teorioita. Yhden teorian mukaan saksalaiset olivat varastaneet maalauksen, ja toisen mukaan teos olisi tuhoutunut ja museo yritti peitellä sitä varkaudella. Mona Lisan ollessa kateissa sen maine kasvoi ja ihmiset maailmanlaajuisesti kiinnostuivat varastetusta taulusta. Poliisipäällikkö Lepinen mukaan varas aikoi kiristää valtiolta rahaa Mona Lisan palautusta vastaan.
7. syyskuuta poliisi pidätti runoilija Guillaume Apollinairen, joka oli kirjoittanut sanomalehdissä, että Louvre pitäisi polttaa. Apollinairen epäily sai vahvistusta, kun selvisi Apollinairen tuntevan belgialaisen tauluvarkaan Géry Piéret’n, joka oli tehnyt Louvresta taidevarkauksia. Myös Pariisissa asuvaa nuorta espanjalaistaidemaalaria Pablo Picassoa epäiltiin, sillä hän oli ostanut Piéret’ltä patsaan, jonka tämä oli varastanut Louvresta. Poliisi kuulusteli kaikkia kolmea, mutta yksikään heistä ei tiennyt mitään varkaudesta. Kohu laantui, ja Mona Lisa julistettiin hävinneeksi.
Löytyminen
Katoamisesta oli ehtinyt kuulua kaksi vuotta ennen kuin tapaus tuli takaisin julkisuuteen. Syyskuussa 1913 firenzeläinen taidekauppias Alfredo Geri sai kirjeen Peruggilta, joka esiintyi Leonardo Vincenzo -nimisenä. Vincenzo ilmoitti kirjeessä, jossa oli Pariisin postileima, että hän haluaa palauttaa Mona Lisan takaisin sen alkuperäiseen kotimaahan Italiaan ja pyysi taulusta puoli miljoonaa liiraa. Hänen vaatimuksensa oli, että Mona Lisan pitäisi olla ikuisesti Uffizin galleriassa Firenzessä. Geri piti miestä huijarina, mutta suostui kuitenkin tapaamaan tämän Italiassa.
Poggi tarkistamasssa Mona Lisaa Uffizissa.
11. joulukuuta Geri ja Uffizi-gallerian johtaja Giovanni Poggi saapuivat Leonardo Vincenzon huoneeseen Firenzen Tripoli–Italia-hotelliin. Vincenzo paljasti kankaaseen käärityn Mona Lisan matka-arkkunsa valepohjasta. Poggi tunnisti taulun Louvren leimasta, ja Vincenzo pidätettiin heti.
Peruggia väitti olevansa isänmaan asialla. Huomattuaan kuinka paljon italialaisia töitä oli ranskalaisessa museossa hän päätti, että ainakin kuuluisin italialainen taulu Mona Lisa pitäisi palauttaa kotimaahansa. Peruggia sanoi, että hän joutui aivan Mona Lisan valtaan. Hän katsoi sen kuuluvan italialaisille ja väitti, että maalaus oli varastettu Italiasta Napoleoninsotaretkien aikana. Todellisuudessa Leonardo da Vinci oli aikanaan itse joko myynyt tai lahjoittanut maalauksen Ranskan kuninkaalle Frans I:lle. Mona Lisa oli Frans I:n ylellisen kylpyhuoneen seinällä Fontainebleaun linnassa. Vuonna 1804 Mona Lisa siirrettiin Napoleonin käskystä Louvreen kaiken kansan katseltavaksi ja siitä tuli Ranskan ylpeys. Peruggia ilmoitti oikeudessa kesällä 1914 toimineensa yksin. Hän kuitenkin kertoi kahden italialaisen nimet, mutta heitä vastaan ei löydetty todisteita. Oikeudessa isänmaallisia puheita pitänyt Peruggia vapautettiin kahden kuukauden jälkeen.
Ryöstöteorioita
Yhden teorian mukaan Peruggia tunsi Louvren hyvin, koska oli työskennellyt siellä. Hän oli ottanut Mona Lisan pois lasisuojasta ja irrottanut sitten tuon 77-senttimetriä korkean taulun kehyksistään ja kätkenyt sen pussiin. Taulu makasi sitten Peruggian sängyn alla aivan Louvren vieressä.
Toisen teorian mukaan Peruggia ei olisi itse suunnitellut Mona Lisan varkautta, vaan hankkeen takana olikin argentiinalainen aatelismiesEduardo de Valfierno, joka palkkasi Peruggian varastamaan Mona Lisan ja teettämään siitä kuusi taitavaa kopiota. Kopiot Valfierno aikoi myydä mustassa pörssissä yhdysvaltalaiselle miljonäärille, joka ei olisi voinut palauttaa tauluja, koska ne olivat varastetun maalauksen kopioita. Varkauden jälkeen Valfierno ei olisi tarvinnut Mona Lisaa ja Peruggia olisi saanut odottaa turhaan palkkiota varkaudesta. Kun aatelismiehestä ei enää kuulunut mitään, olisi petetty Peruggia varmaan yrittänyt epätoivoisesti myydä taulua kunnialliselle eurooppalaiselle museolle eikä upporikkaalle keräilijälle.
Jälkeen
Palautettu Mona Lisa Louvressa 4. tammikuuta 1914.
Tauluvarkauden jälkeen Mona Lisa asetettiin viikoksi näytteille Uffizin galleriaan Firenzeen. Sen jälkeen taulu teki kierroksen Roomassa ja Milanossa ennen kuin se palautettiin Pariisiin.
Lähteet
”Mies, joka varasti Mona Lisan”, Suuret taidevarkaudet, s. 4–13. Valitut Palat Oy, 1991. ISBN 951-8933-29-4
