Villa Karo, (24.5.2024 alkaen Suomen Länsi-Afrikan kulttuuri-instituutti Villa Karo[1]) on suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssiGrand-Popon rannikkokylässä Beninissä. Tarkoituksena on rakentaa siltaa suomalaisten ja afrikkalaisten taiteilijoiden ja kulttuurivaikuttajien välille. Ensisijaisena tehtävänä on tarjota suomalaisille taiteilijoille, tutkijoille ja opettajille sekä muille kulttuuri- ja yhteiskunnallisten alojen ammattilaisille residenssimahdollisuus Afrikkaan. Lisäksi pyritään kutsumaan afrikkalaisia kulttuurialan ammattilaisia Suomeen.[2][3]
Toimintaa hoitaa Suomessa Villa Karon ystävät yhdistys, jonka tarkoituksena on lisätä suomalaisten taiteilijoiden, tutkijoiden ja kulttuurivaikuttajien tuntemusta Länsi-Afrikasta ja lisätä kulttuurista kanssakäymistä ja vuorovaikutusta Suomen ja Länsi-Afrikan välillä.[4]
Ajatus kulttuurikeskuksesta kypsyi, kun kirjailija Juha Vakkuri matkusteli alueella 1990-luvulla ja päätyi Beninin Grand-Popoon[6]. Lokakuussa 1998 hän perusti yleishyödyllisen yhdistyksen Villa Karon ystävät ry, joka lähti ajamaan hanketta. Villa Karo sai nimensä Vakkurin kuolleen Karo-pojan mukaan.[7][6]
Keskuksen sydän on vanha siirtomaa-aikainen, brasilialaistyylinen sairaala, joka kunnostettiin talkoovoimin kulttuurikeskuksen päärakennukseksi.[8] Rakennus vihittiin käyttöön 20. toukokuuta 2000.[9][6][10] Kulttuurikeskuksen paikaksi valittiin Grand-Popo, koska rauhallinen kalastajakylä on tarjonnut hyvät puitteet luovalle työlle. Benin on ollut mantereen vakaa maa, jossa oli voimassa monipuoluejärjestelmä vuosina 1990 - 2019.[11][12][13]
Toiminta
Villa Karo tarjoaa ilmaisia kulttuuripalveluita paikallisille ja vierailijoille.
Musée Karo
Keskuksen yhteyteen perustettiin vuonna 2001 pienoismuseo, jossa on esillä länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja animistiseen uskontoon liittyvää taidetta ja esineistöä.[10] Museon kokoelmat kertovat sekä eurooppalaisen kulttuurin vaikutteista Afrikassa ja eurooppalaisten Afrikka-käsityksistä että afrikkalaisen kulttuurin heijastuksista eurooppalaiseen kulttuuriin.
Marraskuussa 2015 avattiin myös uusi museo, Musée Karo, jonka avajaisnäyttely Madlena de Popo – Histoire d’une esclave kertoi orjakaupan historiasta Beninissä sekä muualla maailmassa. Museorakennus on entinen pankki.
Maaliskuussa 2018 avattiin Echange & Impact näyttely, joka kokosi kymmenen taiteilijaa Beninistä ja Togosta. Vierailijoilla oli mahdollisuus ostaa näyttelyn nykytaideteoksia museosta. Näyttelyn beniniläiset taiteilijat olivat Gandhi Tomede, Ponce K. Zannou, Fulbert Maketondé, Gabin Gishlain Ayohouannon ja sisar Henriette Goussikindey. Näyttelyn togolaiset taiteilijat olivat Feyshal Traoré, Folly Sena Tamatekou, Samayatou Samaré, Doe A. Mensah ja Claude West.[14]
Monitoimitila
Keskukseen liitettiin vuonna 2003 monitoimitila Lissa Gbassa, joka toimii näyttely- ja kokoustilana sekä ulkoilmaelokuvateatterina ja esiintymislavana kuukausikonserteissa ja teatteriesityksissä. Monitoimitilassa pidetään vuosittain taidenäyttelyitä, kymmenen konserttia sekä perjantaisin elokuvanäytäntöjä.
Kirjasto
Villa Karossa on myös yleisölle avoin kirjasto, joka sisältää noin 3 000 nidettä suomen-, ranskan-, englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta.
Residenssi
Stipendiaatteja varten keskuksessa on viisi huonetta, joissa yhdistyvät työskentely- ja asuintilat.
Vuosina 2000–2020 noin 600 suomalaista taiteen ja kulttuurin ammattilaista ja tutkijaa on työskennellyt residenssissä eri pituisia jaksoja.[15] Heidän lisäkseen keskuksessa on vieraillut pari tuhatta muuta suomalaista, korkeakoulujen opiskelijaryhmistä presidentti Tarja Haloseen.[8][16]
Runoilija ja muusikko Lauri Otonkoski käänsi Villa Karossa vietetyn ajan seurauksena suomeksi teoksen Ilon ja kivun kääntöpiiri vuonna 2004, joka sisältää afrikkalaisia novelleja.[21]
Villa Karon kautta pääsee myös tutustumaan paikalliseen voodoo-uskontoon.[25]
Näyttelyt
Viidennen toimintavuotensa kunniaksi vuonna 2005 Villa Karo kutsui viisi taiteilijaa työskentelemään residenssissä, joiden työt nähtiin Helsingissä Galleria G:n näyttelyssä.[17] Villa Karon täyttäessä kymmenen vuotta, sitä juhlistettiin Taidehallissa järjestetyllä näyttelyllä.[26] Näyttelyssä esiteltiin 50 taiteilijan teoksia.[27]
Villa Karo toimi vuosina 2017-2019 yhteistyössä ripulirokotetta tutkivan Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kanssa, johon osallistui yhteensä noin 750 suomalaista.[31][32][33][34]
Kyseessä oli kolibakteerinvirotyypiltä, ETEC-bakteerilta suojaavan Etvax-rokotteen tutkiminen.[35][36][37] ETEC-bakteeri on yleisimpiä ripulitaudin aiheuttajia kehitysmaiden lapsilla ja myös matkailijoilla Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.[38] Tutkimusta varten Villa Karoon perustettiin uutena osana laboratorio, jossa on rokotetutkimuskeskus.[32][39] Tutkimuksesta vastasi professori Anu Kantele.[31][39] Tutkimuksessa osoitettiin rokotteen 56 prosentin suojateho kaikkein vakavimpia ripulitauteja vastaan taudinaiheuttajasta riippumatta.[40]
Tutkimuksesta valmistui samana vuonna Ylelle Ripulireissu-niminen dokumentti.[41] Se palkittiin vuonna 2017 Koura-palkinnolla.[42]
Pronssipantteri-palkinto
Villa Karon tarkoitus on edistää Afrikan ja Suomen välistä kulttuurivaihtoa. Keskus on vuodesta 2001 lähtien jakanut Pronssipantteri-kulttuuripalkintoa. Palkinto myönnetään yksityiselle henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä sekä vähentänyt ennakkoluuloja eri kulttuurien välillä.[43]
Tunnetulle Beninistä kotoisin olevalle laulajalle Angélique Kidjolle myönnettiin Pronssipantteri Helsingissä elokuussa 2022.[44]