Vilho Manninen

Vilho Eelis Manninen (19. maaliskuuta 1913 Kangasniemi – 20. elokuuta 1990)[1] oli suomalainen poliisi ja kirjailija.[2][3]

Kangasniemen Hokassa syntynyt Manninen eli lapsuus- ja nuoruusvuotensa Kangasniemen kirkonkylällä kasvattilapsena kiertokoulunopettaja Henriikka Mannisen luona. Hän lähti 1930-luvun alussa Mikkeliin opiskelemaan kellosepäksi mutta palasi muutaman vuoden harjoittelun jälkeen takaisin Kangasniemelle.[2]

Manninen oli vartiopalveluksessa talvisodan ensimmäisenä päivänä 30, marraskuuta 1939 Rajajoen rautatiesillalla ja joutui sotavangiksi. Hän oli vankina muun muassa Gornilovan sotavankileirillä. Suomeen palattuaan Manninen toimi poliisina Helsingissä. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Janakkalaan ja aloitti myös kirjoittamisen.[2]

Teoksia

  • Uunierakko : novelleja ; piirroskuvat Viljo Jääskeläinen. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1967
  • Rajamies – sotavankina, 11-osainen kertomus ilmestyi Kansa taisteli -lehden numeroissa 9/1966 – 8/1967
  • Rajajoki 30.11.1939–1969. Akateeminen kustannusliike, Helsinki 1969, 2. painos nimellä Rajajoki 30.11.1939. V. Manninen, Turenki 1979
  • Sodan ensimmäinen vanki Kannaksella. Kansa taisteli 2/1973
  • Kotipuolen raitit 1920 – 30-luvulla Kangasniemellä ja Mikkelissä. 1978

Lähteet

  1. ↑ Janakkalan seurakunta, Vilho Eelis Manninen, Pyhän Laurin kirkon hautausmaa, Janakkala, osasto 9, viitattu 18.2.2022
  2. ↑ a b c Kirjasampo.fi : Vilho Manninen
  3. ↑ Ansioitunut kotiseutumuistelija Vilho Manninen, 82. Kangasniemeläisiä henkilö- ja ryhmäkuvia (sivu II), Jukka Joutsin Kangasniemen muuttuva rakennettu ympäristö-sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla