Viiriäinen on 16–18 cm pitkä[5], sen siipiväli on 32–35 senttiä ja se painaa 70–155 grammaa.[6] Viiriäisen pää, rinta ja yläpuoli ovat väriltään beigenruskeankirjavat tummanruskein kuvioin. Kupeilla ja yläpuolella on myös vaaleita pitkittäisjuovia. Koiraalla on keskeltä musta kurkku. Mustan osan laajuus vaihtelee ja usein kurkun keskellä on vain kapea raita. Naaraalla kurkku on likaisenvalkoinen.[5]
Lentoon lähtiessä viiriäinen päästää pehmeän, rullaavan ”vryy”-äänen. Viiriäisen lauluääni on viheltävä ja kuuluva ”bitt bi-itt”, jonka paino on ensimmäisellä ja viimeisellä tavulla. Se toistaa säettään nopeasti, kerran sekunnissa, 3–8 kertaa. Joskus viiriäinen päästää laulun alussa myös tukahtuneen, nenäsointisen ja narisevan ”mau-vau”-äänen. Viiriäinen laulaa erityisesti hämärässä ja aamun sarastuksen aikoihin, mutta myös muinakin aikoina.[5]
Levinneisyys
Viiriäinen pesii Etelä- ja Keski-Euroopassa. Idässä sen levinneisyysalue ulottuu Venäjän keskiosiin ja Intiaan asti. Lajia tavataan myös paikoitellen Afrikassa.[1] Pohjoisessa pesivät viiriäiset muuttavat talveksi Afrikkaan.[5]
Viiriäisiä tavataan vuosittain myös Suomessa. Nykyään havaintoja tehdään soidintavista koiraista vuosittain kymmeniä tai joitakin satoja. Viiriäisen pesinnän varmistaminen on kuitenkin hyvin hankalaa. Viiriäisen tulkitaan olleen Suomessa säännöllisempi pesimälaji vielä 1800-luvulla, jolta tunnetaan 20 havaintoa pesistä tai poikasista. 1900-luvulla laji kuitenkin väheni Suomessa, ja ensimmäisissä uhanalaisuustarkastuksissa sen tulkittiin hävinneen Suomesta. 1990-luvulla se kuitenkin alkoi taas runsastua ja runsastuminen jatkui 2000-vuosikymmenellä. Nykyisin viiriäisen tulkitaan palanneen Suomen pesimälajistoon, mutta sen luokitellaan yhä olevan erittäin uhanalainen.[7] Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 150–500 paria.[8]
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista (9/2002) lähes kaikille Suomen pesimälintulintulajeille on määritelty ohjeellinen arvo. Viiriäisen ohjeellinen arvo on 4 205€[9].
Maailmanlaajuisesti viiriäinen ei kuitenkaan ole uhanalainen. Euroopassa arvellaan elävän 8,4–14,1 miljoonaa yksilöä. Euroopan kanta muodostaa 5–24 prosenttia koko maailman kannasta, jolloin hyvin varovainen arvio maailmanlaajuisesta kannasta on 35–300 miljoonaa yksilöä. Maailmanlaajuisesti viiriäinen onkin luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Elinympäristö
Viiriäinen pesii viljelysmailla suosien laajoja tasankoalueita, joilla on apilalaitumia sekä matalakasvustoisia viljapeltoja.[5] Se pesii myös rantaniityillä, mutta metsänreunoja ja pensaikkoalueita se välttää.[6]
Lisääntyminen
Viiriäinen tekee pesänsä korkean kasvillisuuden suojiin. Pesä on maassa oleva matala syvennys, joka on vihreillä kasvinosilla vuorattu. Naaras munii kesä–heinäkuussa 8–13 munaa, joita se hautoo yksin 16–21 päivää. Poikaset kasvavat lentokykyisiksi noin kolmessa viikossa.[6]
Ravinto
Viiriäinen käyttää ravinnokseen kasvinosia, siemeniä ja versoja sekä pieniä selkärangattomia, kuten hyönteisiä, etanoita ja kotiloita.[6]
Katso myös
Japaninviiriäinen (Coturnix japonica), lemmikki- ja tarhalintuna kasvatettava viiriäislaji
Idänsiniviiriäinen eli siniviiriäinen (Coturnix chinensis), lemmikkilintuna kasvatettava viiriäislaji
Lähteet
↑ abcBirdLife International: Coturnix coturnixIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
↑Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
↑Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2042. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5 (suomenkielisen nimen lähde)
↑ abcdeSvensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 56. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
