Viipurin manifesti (myös Viipurin vetoomus) oli 22. heinäkuuta 1906 annettu julkilausuma, jossa osa keisari Nikolai II:n hajottaman Venäjän duuman jäsenistä vaati kansalaisia passiiviseen vastarintaan hallitusta vastaan. Sitä pidetään osana Venäjän vuoden 1905 vallankumousta.
Kokous keskeytyi toisena kokouspäivänä, kun kuvernööri Nikolai von Rechenberg ja Viipurin linnoituksen komendantti ryhtyivät vaatimaan sen hajaantumista. Komendantti uhkasi julistaa Viipuriin sotatilan, ellei kokousta lopeteta. Kokous ehti kuitenkin saada valmiiksi hallituksenvastaisen manifestinsa.[3]
Manifesti sisälsi kolme kehotusta, joissa kansalaisia pyydettiin lopettamaan verojen maksu, kieltäytymään asepalveluksesta ja ryhtymään yleiseen kansalaistottelemattomuuteen. Manifestin iskulause oli Ei kopeekkaakaan veroa, ei ainoatakaan miestä sotaväkeen. Sillä ei ollut toivottua vaikutusta, mutta siitä seurasi levottomuuksia eri puolilla Venäjää sotilaskapinoiden muodossa. Yksi seuranneista sotilaskapinoista oli Viaporin kapina. Uudeksi pääministeriksi tullut Pjotr Stolypin järjesti kiellon, joka esti Viipurin manifestin allekirjoittajia asettumasta ehdolle seuraaviin duumanvaaleihin maaliskuussa 1907.[4][3]
