Torkkeli Knuutinpoika johti upplantilaisten kolmatta ristiretkeä Suomeen vuonna 1293.[3] Sotaretken päätteeksi Ruotsi perusti Viipurin linnan vahvistaakseen valtaansa.[4] Linna sijoitettiin eräälle Vuoksen pienelle saarelle, sillä sijainti oli jo entuudestaan tuttu monille ruotsalaisille, jotka olivat tehneet sotaretkiä Karjalan alueelle.[1][4][5]
Viipurin linnan läheisyyteen rakennettiin puolustuslaitteita sekä suojattu satama-alue viikinkien ja muiden epätoivottujen vierailijoiden vuoksi.[4] Vuonna 1323 Viipurin linnasta ja sen lähiympäristöstä tuli Ruotsin omaisuutta.[6] Ruotsin kuningas Eerik XIII Pommerilainen myönsi Viipurille kaupunki-oikeudet vuonna 1403, joten Viipurista tuli virallinen kaupunki.[7] Sittemmin Viipuri oli yksi Suomen merkittävimmistä kauppakaupungeista sekä Kaakkois- ja Itä-Suomen keskus.[3]
Viipuri 1500-luvun puolivälissä.
Eerik Akselinpoika Tott rakennutti 1470-luvulla Viipurin ympärille suojamuureja. Muurit sisälsivät suojavarustuksia ja puolustustorneja. Tunnetuin Viipurin suojatorneista oli Pyhän Andreaksen torni.[8] Jo 1400-luvun alussa Viipuriin rakennettiin monta kirkkoa, mm. kivirakenteinen tuomiokirkko, joka tuhoutui vuonna 1477 tulipalossa.[1] 1550-luvun alkaessa Viipuri oli jo täyteen rakennettu.[9]
Venäjän tšaarinPietari Suuren joukot valloittivat Viipurin huhti-kesäkuussa 1710, joten kaupunki liitettiin Venäjän lääniksi.[10] Venäläinen sotajoukko piiritti kaupunkia 77 päivää ennen kuin ruotsalaiset antautuivat ja Viipuri jäi Venäjälle.lähde? Valloitus tapahtui Suuren Pohjan sodan aikoihin.[11][12][13] Neljä vuotta aikaisemmin tapahtunut Viipurin piiritys epäonnistui, joten tapahtumaa voidaan kutsua "toiseksi Viipurin piiritykseksi". Vuonna 1710 Pietari Suuren voima oli kuitenkin vahvistunut, joten hän päätti yrittää Viipurin valtaamista uudelleen.[6]
,_1550-1560,_%D0%9D._%D0%93%D1%80%D0%B0%D0%BD%D0%B1%D0%B5%D1%80%D0%B3.jpg)
