Viimeisellä rannalla (On the Beach) on vuonna 1959 ensi-iltansa saanut Stanley Kramerin ohjaama Nevil Shuten samannimiseen romaaniin perustuva elokuva, joka kertoo ydinsodan jälkeisestä maailmasta, jossa muusta maailmasta hiipivä radioaktiivinen saaste on lähestymässä sodan ulkopuoliseksi jäänyttä Australiaakin. Sen pääosia esittivät Gregory Peck ja Ava Gardner.
Juoni
Elokuvassa ei kerrota ydinsodan syytä eikä syytetä ketään, päinvastoin annetaan ymmärtää syyn olleen pelkkä vahinko: muutama viallinen elektroniputki tai transistoripiiri.
Tanssitaituri Fred Astaire tekee harvinaisen roolin maailman viimeisen Grand Prix -kilpa-ajon Ferrari-urheiluautolla voittavana miehenä, joka lopulta tekee itsemurhan pakokaasulla autossaan autotallissa. Pitkä matka sukellusveneellä Yhdysvaltoihin selvittämään sieltä tulevien sähkötysmerkkien arvoitusta on eräs elokuvan kohokohtia.
Morsemerkit paljastuvat lopulta sattumaksi: ikkunaverhon naruun sattumalta tarttunut juomapullo osuu ilmavirtojen vaikutuksesta silloin tällöin vieressä olevaan sähkötysavaimeen.
Los Angelesissa yksi sukellusveneen miehistä karkaa aluksesta kuollakseen kotikaupungissaan ja hänen sallitaan jäädä. Viimeksi nähtäessä hän onkii kaloja pienessä veneessä kori olutta vieressään – vähät välittäen säteilymyrkytyksestä joka on jo tulossa.
Lopun nähdään olevan lähellä, kun kaikki ihmiset kerääntyvät pitkiin jonoihin noutamaan väkevöityjä syaniditabletteja, jotka takaavat silmänräpäyksellisen lopun: ydinsaaste on levinnyt nyt viimeiseenkin turvasatamaan. Elokuvan viimeiset hetket nähdään Moira Davidsonin (Ava Gardner) silmin: Peckin komentama sukellusvene ajaa merelle purjehtiakseen Yhdysvaltoihin, jotta miehistö voisi kuolla kotimaassaan.
Näyttelijät
Vastaanotto
Stanley Kramer palkittiin ohjaustyöstään parhaan ohjaajan BAFTA-palkinnolla. Ernest Gold palkittiin Golden Globella elokuvan musiikista. Viimeisellä rannalla sai myös kaksi Oscar-ehdokkuutta.
Romaanin kirjoittanut Shute ei itse pitänyt elokuvasta lainkaan ja kritisoi kirjan keskeisen viestin puuttuneen elokuvasta.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[2]
Elokuva on uudelleenfilmatisoitu kolmiosaisena televisioelokuvana vuonna 2000.
Lähteet
- ↑ Nevil Shute filmography nevilshute.org. Viitattu 5.1.2009. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
