Vesijättö

Vesijättö on ranta-alue, joka on muodostunut maan kohoamisesta, vesistön kuivatuksesta tai kuivumisesta, vedenpinnan alentamisesta tai vesistön ruoppauksesta. Seurauksena on rantaviivan siirtyminen, jolloin rantatilan ja vesirajan väliin syntyy kapea maakaistale.[1]

Vesijättöalueen omistaa tavallisesti vesialueen haltija, joka on yleensä jakokunta. Jakokunnan muodostavat kylän yhteisen vesialueen osakastilat.[1][2] Vesijättöalue haittaa ranta-alueiden käyttöä, hoitoa tai rakentamista, kun omistajuus on epäselvä.[3] Rantakiinteistön omistajalla on oikeus tietyin edellytyksin lunastaa kiinteistön ja vesialueen välissä oleva vesijättöalue itselleen.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b Taina, Tuire: Oikeustiede:vesijättö Tieteen termipankki. Viitattu 08.04.2018.
  2. ↑ a b Vesijättömaa ei kuulu mökkitonttilaiselle Hämeen sanomat. 30.06.2005. Arkistoitu 9.4.2018. Viitattu 08.04.2018.
  3. ↑ Kiinteistötarinan asuntokoulu: Vesijättö Kiinteistötarina. 30.3.2017. Arkistoitu 9.4.2018. Viitattu 08.04.2018.

Aiheesta muualla

  • Kinnunen, Janne-Ville: Vesijätöt Suomen kiinteistönmuodostamisoikeudessa. (Pro gradu -tutkielma) Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.11.2024.
  • Markkula, Markku: Vesijätön omistuksesta III, 2008