Saaren lähin etäisyys Etelämantereeseen on seitsemän kilometriä. Saaren korkein kohta nousee 51 metriin. Vuoden keskilämpötila on –4.3 °C, kesäkuukausien –1 °C ... +2 °C, talvella –5 °C ... –20 °C. Ylin mitattu lämpötila on ollut +11.8 °С (1985), alin –43.3 °С (1958). Lunta sataa noin 250 päivänä vuodessa, vesisadetta on 85 päivänä. Auringonpaistetunteja on 840 vuodessa.[2]
Tyypillisesti aseman talvikauden henkilökuntaan kuuluu 12 ihmistä. Asemalla (päärakennuksessa) on tilaa 24 ihmisen majoittumiseen.[5][1][2] Asemalla on varustus erityisesti ilma- ja meritieteelliseen sekä geomagnetismiin liittyvään tutkimustyöhön. Tutkimusasemalla tehdään muun muassa ilmakehän otsoni- ja ionosfääriluotauksia. Lisäksi siellä tutkitaan esimerkiksi maapallon kivikehää, Etelämantereen biosfääriä sekä lääketieteeseen ja fysiologiaan liittyviä teemoja.[1][2] Aseman huolto tapahtuu meritietä pitkin laivoilla; asemalla ei ole lento- eikä helikopterikenttää.[1]
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukraina pyysi itselleen yhtä viidestä Neuvostoliiton Etelämantereen tutkimusasemista osana Neuvostoliiton omaisuuden jakamista. Venäjä ei tätä pyyntöä hyväksynyt vaan omi kaikki Neuvostoliiton antarktiset tutkimusasemat haltuunsa.[6]
Britannia perusti toisen maailmansodan jälkeen monia tutkimustukikohtia ja suojaparakkeja Etelämantereelle osaksi tehostaakseen Falklandinsaariin kytkeytyviä Etelämannerta koskevia aluevaatimuksiaan. Vuoteen 1962 mennessä oli perustettu 19 tutkimustukikohtaa ja kolme hätämajoitustilaa. Sittemmin perustettiin vielä kaksi uutta tutkimusasemaa. Vuonna 1967 tukikohta-nimike vaihdettiin tutkimusasemaksi. Myöhemmin monet näistä tutkimusrakenteista jäi tyhjilleen.[7] Vuonna 1991 solmitun Antarktiksen suojelusopimuksen mukaan tyhjäksi jääneet tutkimusasemat ja rakenteet tuli siistiä pois. Tämän sopimuksen seurauksena Britannia luopui joistain tutkimusasemista – esimerkiksi Faradayn tutkimusasemasta – ja luokitteli neljä kohdetta historiallisiksi suojelukohteiksi.[7]
Tutkimusasema on nimetty geologi Vladimir Vernadskin mukaan. Asema siirtyi Ukrainan käyttöön 6. helmikuuta 1996. Alkujaan tutkimusaseman perustivat ja sitä käyttivät britit yhtäjaksoisesti 49 vuoden ajan (7. tammikuuta 1947 – 6. helmikuuta 1996), joskin alkuvuosina 1947–1954 asema sijaitsi Talvisaarella (engl.Winter Island (Antarctica), nimellä Tukikohta F). Vuosina 1954–1996 tutkimusaseman nimenä oli Faradayn tutkimusasema.[1][2][5][8] Asemaa uudelleenrakennettiin vuosina 1980–1982. Nykyinen kaksikerroksinen päärakennus on vuodelta 1980.[2] Alkuperäinen Tukikohta F eli Wordie House on nykyisin historiallisena muistomerkkinä säilytetty kohde, jossa vierailuun tarvitaan Vernadskin tutkimusaseman johdon lupa.[9]
Muuta
Kesäkaudella tutkimusasemalla käy normaalisti vuosittain noin 5 000 risteilymatkustajaa, mutta koronaviruspandemian aikana turistivierailut olivat kiellettyjä.[10][9]
Elokuussa 2021 Ukraina osti Britannian kuninkaallisen tutkimuslaivaston jäänmurtaja RRS James Clark Rossin (1990), ja nimesi sen Noosferaksi. Aluksen avulla Ukrainan on helpompi huoltaa Vernadskin tutkimusasemaa ja maa kykenee kattavammin osallistumaan arktisten merialueiden tutkimustoimintaan.[11] Vernadskin tutkimusaseman henkilöstö- ja tarvikekuljetusten ohella alus on kuljettanut henkilökuntaa ja tarvikkeita Puolan antarktiselle Henryk Arctowskin tutkimusasemalleKuningas Yrjön saarella.[11]
Antarktiksen niemimaan keskiosaa ja sen länsipuolen saaria. Vernadskin tutkimusasema kartan vasemmassa alaosassa.
Akateemikko Vernadskin tutkimusasema.
Tutkimusaseman venevaja.
Opaste.
Postimerkki vuodelta 2009.
Lähteet
↑ abcdefUkraine: VernadskyCOMNAP Antarctic Station Catalogue 2017. Aug. 2017. The Council of Managers of National Antarctic Programs, comnap.aq. Viitattu 21.3.2024. (englanniksi)