Vera Francevna Menchik-Stevenson[2] (tšek. Věra Menčíková; ven. Вера Францевна Менчик Vera Frantsevna Mentšik) (16. helmikuuta 1906 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta 1944 Clapham, Lontoo, Britannia) oli ensimmäinen virallinen shakin naisten maailmanmestari, ja hän voitti kaikki seitsemän ennen toista maailmansotaa vuosina 1927–1937 järjestettyä naisten maailmanmestaruusturnausta. Hän kuoli 1944 ilmapommituksessa.
Nuoruus ja muutto Englantiin
Menchikin isä oli tšekki ja todennäköisesti Olga-äidin isä oli englantilainen. Käytyään ensin yksityistä tyttökoulua Menchik siirtyi julkiseen kouluun, jossa sattui toimimaan shakkipiiri. Menchik oli oppinut hieman shakkia isältään, joka oli ilmeisesti melko hyvä pelaaja, ja hän osallistui koulussa turnaukseen, joka jäi kuitenkin kesken. Venäjän vallankumouksen alettua Menchikin perheellä oli Moskovassa kuusi huonetta käsittävä huoneisto. Pian perheen piti luovuttaa suurin osa huoneista pois, ja talon kellariin muutti asumaan köyhiä. Vallankumouksen pyörteissä Veran isä menetti omistamansa myllyn , ja lopulta Menchikien perhe ajettiin kokonaan kodistaan. Vaikeuksien jälkeen, syksyllä 1915, perhe lähti Venäjältä ja asettui Hastingsiin Isoon-Britanniaan, missä Menchikit asuivat Veran isoäidin luona. Veran isän kohtalosta ei ole varmuutta, mutta Brian Denmanin mukaan tämä mahdollisesti oli kuitenkin vielä elossa 1927.[3]
Menchik liittyi 1923 paikalliseen Hastingsin shakkikerhoon ja sai siellä valmennusta vahvoilta pelaajilta, kuten J. A. J. Drewittiltä ja jopa Géza Maróczyltä, joka tuolloin sattui oleilemaan Hastingsissa. Mahdollisesti Maroczyn vaikutuksesta Menchikille kehittyikin tuona aikana hyvä asemallinen arvostelukyky,[2] joka myöhemminkin leimasi hänen peliään. Hän ei ollut tunnettu taktikkona ja hyökkäyspelaajana, vaan oli erityisen hyvä realisoimaan voitokseen pieniä etuja. Myös hänen olemuksensa pelin aikana oli tyyni, ja hän tapasi istua laudan ääressä koko pelin ajan. Menchikistä tuli nopeasti suosittu shakkipiireissä paitsi sukupuolensa ansiosta, myös ystävällisen ja kanssaihmisistä kiinnostuneen luonteensa vuoksi. Hänen muihin harrastuksiinsa kuuluivat tennis ja pitsityöt, joissa hän oli melkoisen hyvä.
Joulukuussa 1923 Menchik osallistui ensimmäistä kertaa Hastingsin kongressiturnaukseen, ja seuraavan vuoden alussa hän ensimmäistä kertaa edusti Englantia, pelaten sadan pöydän ottelussa Hastingsin Pier Pavilionissa pöytää 20. Vaikka hän ei vielä ollut Britannian kansalainen eikä voinut näin ollen osallistua mestaruuskilpailuihin, hän 1925 voitti kahdesti ottelussa silloisen huippupelaajan Edith Priecen ja saattoi hyvin pitää itseään maan parhaana naispelaajana.
Maailmanmestaruus
Vuonna 1927 Lontoossa järjestettiin kansainvälinen naisten shakkiturnaus, jonka Menchik voitti antaen muille vain yhden tasapelin 11 pelissä. Kolme vuotta aiemmin perustettu Maailman shakkiliitto FIDE julisti turnauksen naisten maailmanmestaruusturnaukseksi ja näin Vera Menchikistä tuli historian ensimmäinen naismaailmanmestari. Hän puolusti menestyksellä arvoaan Hampurissa 1930, Prahassa 1931, Folkestonessa 1933, Varsovassa 1935, Tukholmassa 1937 ja Buenos Airesissa 1939. Varsovan ja Tukholman turnauksissa pelasi myös hänen paria vuotta nuorempi siskonsa Olga. Vera oli täysin ylivoimainen aikansa naisia vastaan: kaikissa näissä MM-turnauksissa hän hävisi vain yhden ainoan pelin. Menchik otteli noina vuosina myös kahdesti (Rotterdam 1934 ja Semmering 1937) ikätoverinsa ja pahimman kilpailijansa Sonja Grafin (1908-65) kanssa, voittaen molemmat ottelut selvästi.
Nousu miesten vertaiseksi ja muu shakillinen toiminta
Alkaen vuodesta 1928 Menchik alkoi saada kutsuja myös vahvoihin miesten turnauksiin. Hänen parhaimpiin saavutuksiinsa kuuluvat häviötön tulos Ramsgaten turnauksessa 1929 ja kolmas sija Mariborissa 1934. Karlsbadin turnauksessa 1929 kaikki mieskilpailijat eivät ilmeisesti olleet vakuuttuneita Menchikin kyvyistä, sillä kerrotaan wieniläien mestarin Albert Beckerin suosittaneen jokaisen Menchikille häviävän pelaajan nimeämistä "Vera Menchik -kerhoon". Pian Beckeristä tuli kerhon ensimmäinen jäsen. Menchik voitti urallaan monia tunnettuja mestareita, kuten Max Euwen, Samuel Reshevskyn, Edgard Collen, Friedrich Sämischn ja Karel Opocenskyn, sekä näiden lisäksi vielä Sultan Khanin Frederick Yatesin.
[3][4]
1931 Menchik alkoi opettaa shakkia Lontoon The Empire Social Clubissa ja ryhtyi kerhon lehden The Social Chess Quarterlyn avustavaksi toimittajaksi. 1935 kerho lakkautettiin ja seuraavana vuonna The Social Chess Quarterly taantui B. H. Woodsin Chess -lehden neljännesvuosittain ilmestyväksi liitteeksi. 1941 Menchik nimettiin Chess -lehden peliosaston toimittajaksi. Samalla hän jatkoi shakin opettamista ja Petersfieldiläinen pelaaja Hugh Storr-Best on muistellut, miten Menchik painotti
oppitunneillaan loppupelin suunnatonta tärkeyttä. British Chess Magazinessa syyskuussa 1938 olleessa ilmoituksessa Menchik tarjosi shakinopetusta hintaan 3 šillinkiä 6 pennyä tunnilta, avausoppitunteja, simultaaneja ja bridgetunteja.
1937 Menchik avioitui, mutta jatkoi tyttönimensä käyttämistä shakillisissa yhteyksissä. Veran ohella hänen miehensä, Rufus H. Stevenson, sekä tämän edellinen vaimo Agnes Lawson olivat myös melko hyviä shakinpelaajia. Avioliiton myötä Vera muutti Claphamiin, Lontooseen ja sai viimein Ison-Britannian kansalaisuuden[2]. Näin hän sai osallistumisoikeuden saarivaltakunnan mestaruuskilpailuihin. Vuonna 1938 hän todennäköisesti ensimmäisenä naisena pelasi miesten mestaruusturnauksessa, saaden 5,5/11 ja samana vuonna hänet valittiin maaottelujoukkueeseen Hollantia vastaan. Menchik nimitettiin myös Lontooseen perustetun uuden shakkikeskuksen manageriksi, mutta keskus tuhoutui vuotta myöhemmin saksalaisten ilmapommituksissa.
Vera kohtasi 1942 arvostetun, mutta jo iäkkään mestarin Jacques Miesesin kaksinottelussa, jonka voitti selvästi 6,5-3,5. Seuraavana vuonna hänen miehensä Rufus kuoli ja Veran äiti ja sisar Olga muuttivat hänen luokseen Claphamiin. Heinäkuun 26. 1944 saksalainen pommi osui talon ja kaikki kolme menehtyivät. Vera Menchik oli kuollessaan 38.
Menchik oli ilmeisesti ainut nainen, joka 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla osallistui miesten kansainvälisiin turnauksiin. Hänen huippuvuosien vahvuutensa on arvioitu vastanneen Elo-lukua 2390 (vuonna 1931).[5]
Tärkeimmät turnaukset
Vuosi |
Paikka |
Turnaus |
Sijoitus |
Tulos
|
1927 |
Lontoo |
Naisten MM-turnaus |
1. |
10,5/11 (+10 -0 =1)[3]
|
1929 |
Ramsgate |
|
2.[6] |
häviöttömällä tuloksella[3]
|
1929 |
Karlsbad |
|
viimeinen |
3/21 (+2 –17 =2)[6]
|
1930 |
Hampuri |
Naisten MM-turnaus |
1. |
6,5/8 (+6 -1 =1)[5]
|
1931 |
Praha |
Naisten MM-turnaus |
1. |
8/8[5]
|
1933 |
Folkestone |
Naisten MM-turnaus |
1. |
14/14[5]
|
1934 |
Maribor |
|
3.[1] |
|
1935 |
Varsova |
Naisten MM-turnaus |
1. |
9/9[5]
|
1935 |
Moskova |
|
|
1,5/19[6]
|
1937 |
Tukholma |
Naisten MM-turnaus |
1. |
14/14[5]
|
1938 |
Łódź |
|
|
|
1939 |
Buenos Aires |
Naisten MM-turnaus |
1. |
18/19 (+17 -0 =2)[5]
|
Tulos naisten MM-turnauksissa: 80/83 (78 voittoa 1 häivö ja 4 tasapeliä).
Ottelut
Vuosi |
Paikka |
Vastustaja |
Tulos
|
1925 |
Iso-Britannia |
Edith Priece |
voitto
|
1925 |
Iso-Britannia |
Edith Priece |
voitto
|
1934 |
Rotterdam |
Sonja Graf |
+3 -1[5]
|
1937 |
Semmering |
Sonja Graf |
+9 -2 =5[5]
|
1942 |
? |
Jacques Mieses |
+4 -1 =5[3]
|
Katso myös
Lähteet
Viitteet
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|
Henkilöt | |
---|