Palosuon vanhemmat olivat ylijohtaja, ministeri Uuno Brander sekä Helena Sofia Karttunen ja puoliso vuodesta 1937 Meeri Mirjam Harto (Häggström). Hän tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1930 ja suoritti metsänhoitotutkinnon 1933. Palosuo työskenteli 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa useissa metsätalouden ja sahausliiketoiminnan tehtävissä, mutta myös asutustoiminnan parissa. Sota-aikana hän toimi sekä joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä, viestikouluttajana että sotilashallinnon metsätoimistossa.[1] Palosuo oli Keskusmetsäseura Tapion toimitusjohtaja 1963–1976.[3]
Veikko Palosuon poika on Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Timo Palosuo (s. 1939).[4]
Teoksia
Sukuunsa suopetäjä. Rovasti U. W. Telén (1807–1890) ja hänen perhekuntansa, 1982
Suopetäjän käpyjä: Metsämiehen muisteluksia, 1988
La Dottoressa: Liisi Karttunen Roomassa 1907–1944, 1991
Isäni Uuno Brander: maatalousmies ja rajaseututyön johtaja, 1994.
Lähteet
↑ ab”Palosuo (Brander), Veikko Juhana”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1931–1945, s. 471. Helsinki: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1946.
↑Saloheimo, Veijo: Metsäneuvos Veikko Palosuo (1911–1999).Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 18.12.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.