Vasili Osipovitš Kljutševski (ven. Васи́лий О́сипович Ключе́вский, 28. tammikuuta (J: 16. tammikuuta) 1841 Voskresnskojen kylä, Penzan kuvernaatti – 25. toukokuuta (J: 12. toukokuuta) 1911 Moskova) oli venäläinen historioitsija, jota pidetään yhtenä maan kolmesta merkittävimmistä historioitsijoista Nikolai Karamzinin ja Sergei Solovjovin ohella. Teoksissaan Kljutševski käsitteli erityisesti sosiaali- ja taloushistorian kysymyksiä^[1]. Kljutševskin isä oli kyläpappi ja etniseltä taustaltaan mordvalainen, tarkemmin mokšalainen^[2].

Vuonna 1889 Kljutševski valittiin Venäjän tiedeakatemiaan. Vuonna 1906 hän toimi lyhyen aikaa Venäjän valtakunnanneuvoston jäsenenä. Virka-arvoltaan hän oli salaneuvos.