Vanha Maestro

Vanha Maestro oli Helsingissä, osoitteessa Fredrikinkatu 51–53, Rakennusmestarien talossa sijainnut tanssiravintola, jota on kutsuttu alallaan Helsingin legendaarisimmaksi,[1] kansainvälisestikin tunnetuksi,[2] tanssipaikaksi. Kaupunkislangissa ravintolaa kutsuttiin joskus myös nimellä Fredan Valinta, mikä viittasi sen maineeseen niin sanottuna iskupaikkana.[1]

Historia

Rakennusmestarien talo. Suunnittelija Heikki Kaartinen, valmistui 1932.

Rakennusmestarien säätiön omistaman Rakennusmestarien talon juhlasalissa järjestettiin tanssitilaisuuksia vuodesta 1967 alkaen. Vanha Maestro -nimen paikka sai 1970-luvun alussa.[1]

Maestron kanta-asiakkaiden perustama klubi julkaisi omakustanteisen kirjan ravintolan historiasta vuonna 2001.[2] Vanhan Maestron toiminta perinteisenä tanssiravintolana lopetettiin 3. toukokuuta 2003 asiakasmäärien tasaisesti vähennyttyä sen historian viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Huippuaikoina Vanhan Maestron naistentansseissa saattoi käydä 1 500 asiakasta yhden illan aikana, kun taas loppuaikoina esimerkiksi vappuaatto houkutteli paikalle 700 asiakasta, tavallisten iltojen ollessa hiljaisempia.[3]

Sedu Koskinen avasi Fredrikinkatu 51:ssä uuden Studio 51 -nimisen ravintolan vuonna 2004.[1] Koskisen johdolla toimintaa jatkettiin vanhan Maestron tiloissa uudistettuna tanssiravintolana 1. lokakuuta 2008 alkaen nimellä Freda 51.[4]

Lähteet

  1. a b c d Eeva Järvenpää: Annantalo oli 120 vuotta sitten Helsingin nykyaikaisin koulutalo Helsingin Sanomat. 17.8.2008. Viitattu 2.11.2009.[vanhentunut linkki]
  2. a b Vanhan Maestron kanta-asiakkaat kertovat Kauppalehti. 15.5.2001. Viitattu 2.11.2009.[vanhentunut linkki]
  3. Hannele Tulonen: (Save the) Last dance for Helsinki's Old Maestro HS Metro. 6.5.2003. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.6.2016. Viitattu 2.11.2009. (englanniksi)
  4. Ravintolaesittely Freda 51 www.sk-ravintolat.fi. Viitattu 2.11.2009.[vanhentunut linkki]

Kirjallisuutta

  • Partanen, Pirkko (2001): Ravintola (Vanhan) Maestron kanta-asiakkaiden Klubin ja klubilaisten historiaa 1981–2001. Omakustanne, ISBN 952-91-3286-7.