Valtteri Roope Karmo ent. Valter Robert Dahl (7. kesäkuuta 1895 Porvoo – 23. kesäkuuta 1970) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat kauppias Johan Valfrid Dahl ja Sifra Matilda Trygg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1926 Ida Hynnisen kanssa.^[1][2]

Karmo kävi kansakoulun ja Pikakiväärikurssin Lappeenrannassa vuonna 1921.^[1][2]

Karmo toimi jääkärivärvärinä Porvoossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.^[1][2]

Karmo saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan, josta hänet siirrettiin 5. maaliskuuta 1918 alkaen 9. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, joka siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 2. komppaniaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin radalle.^[1][2]

Karmo toimi sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:n 4. komppaniassa, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 3, Kajaanin sissipataljoona ja Pohjanmaan jääkäripataljoona. Hänen komppaniansa siirrettiin 9. huhtikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin, missä siitä muodostettiin 12. komppania. Käkisalmen läänin rykmentin lakkauttamisen jälkeen 20. huhtikuuta 1921 hänet siirrettiin Polkupyöräpataljoona l:n 3. komppaniaan. Armeijasta Karmo erosi 10. elokuuta 1922 ja astui 15. marraskuuta 1922 palvelukseen Helsingin komennuskomppaniaan, missä hän toimi aluksi Sotaväen esikuntaan komennetun joukkueen ja 1. marraskuuta 1925 alkaen Puolustusministeriön joukkueen johtajana. Puolustusministeriön ylivahtimestarina hän sai viran 30. elokuuta 1928 alkaen.^[1][2]

Karmo oli komennettuna opetusaliupseeriksi Vuoristoprikaatin aliupseerikouluun Vaasaan vuonna 1918 ja Pohjois-Inkerin rykmentin aliupseerikouluun Rautuun vuonna 1920 sekä Reserviupseerikouluun, jossa hän toimi komppanian vääpelinä vuonna 1925.^[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Vääpeli 5. toukokuuta 1918 Sotilasvirkamies 1941 Vänrikki 1942		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. mitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.