Valter Erik Nyström (25. elokuuta1893Helsinki – 22. syyskuuta1935) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan konekiväärikomppaniassa.[1][2]
Nyströmin äiti oli Emilia Fredrika Nyström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Sigrid Irene Åströmin kanssa, josta hän erosi vuonna 1926 ja avioitui uudelleen vuonna 1927 Maria Wolotisen kanssa. Hän kävi kansakoulua ja kolme luokkaa Helsingin ruotsalaista yhteiskoulua sekä suoritti yksityisesti kuudennen luokan Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisessä oppilaitoksessa vuonna 1921. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1926.[1][2]
Nyström astui Suomen armeijan palvelukseen varavääpeliksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 13. huhtikuuta 1918 pataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa, missä hän haavoittui pahasti 26. huhtikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Nyström palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniassa. Kaartista hänet siirrettiin 10. joulukuuta 1918 nuoremmaksi upseeriksi Suomen valkoisen kaartin 2. komppaniaan. Valkoisessa kaartissa hän hoiti useita kertoja komppanianpäällikön tehtäviä eri komppanioissa. Nyström erosi armeijasta 27. heinäkuuta 1922. Armeijan jälkeen hän astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. tammikuuta 1924 ja hänet sijoitettiin Uudenmaan eteläisen suojeluskuntapiirin (Nylands södra skyddskärsdistrikt) III alueen päälliköksi. Suojeluskunnista hän erosi 1. kesäkuuta 1927, jonka jälkeen hän toimi liikemiehenä Helsingissä. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917
Varavääpeli 11. helmikuuta 1918
Vänrikki 27. toukokuuta 1918
Luutnantti 31. heinäkuuta 1919
Kapteeni 16. toukokuuta 1922
Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
Vapaussodan muistomitali soljen kera
Jääkärimerkki
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.