Valkomeriahven

Valkomeriahven
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Luukalat Osteichthyes
Alaluokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Heimo: Meriahvenet Serranidae
Alaheimo: Meriahvenet Epinephelinae
Tribus: Epinephelini
Suku: Epinephelus
Laji: aeneus
Kaksiosainen nimi

Epinephelus aeneus
(Geoffroy Saint-Hilaire, 1817)[2]

Synonyymit[3]
  • Serranus aeneus Geoffroy Saint-Hilaire, 1817
  • Perca robusta Couch, 1832
Katso myös

  Valkomeriahven Wikispeciesissä
  Valkomeriahven Commonsissa

Valkomeriahven[4] (Epinephelus aeneus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva läntisen ja pohjoisen Afrikan ja eteläisimmän Euroopan rannikoilla tavattava kalalaji.[2]

Koko ja ulkonäkö

Nuori yksilö.

Valkomeriahven on tavallisesti noin 60 senttimetrin mittainen (TL). Korkeintaan se voi saavuttaa noin 120 sentin pituuden (TL) ja jopa 25 kilogramman painon. Sillä on selkäevässään 11 (poikkeuksellisesti 10) piikkiruotoa ja 14–16 pehmeää ruotoa. Peräevässään valkomeriahvenella on 3 piikkiruotoa ja 8 (harvoin 7 tai 9) pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 18–19 ruotoa.[2][5][6]

Valkomeriahven on väritykseltään tumman ruskeanpunainen tai harmaanvihreä. Kiduskansissa on kolmesta neljään sinistä tai valkoista juovaa. Kyljissä on toisinaan vaaleampia pystyraitoja. Valkomeriahvenen suomut ovat pieniä, upoksissa sen ohuessa ihossa ja niitä on sen kylkiviivalla 67–72 kappaletta.[5][6]

Levinneisyys ja elintavat

Valkomeriahvenen levinneisyys kattaa Välimeren eteläosat ja Adrianmeren kaakkoisosat sekä Atlantin valtameren itäisen osan Lissabonista Afrikan rannikkoa pitkin aina Senegaliin asti.[3] Valkomeriahventen määrän arvioidaan olevan laskussa, minkä johdosta Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee lajin silmälläpidettäväksi.[1] Sen elinympäristöjä ovat hiekka- ja kivi- tai mutapohjaiset rannikkovedet korkeintaan 200 metrin syvyydessä. Nuoria yksilöitä voidaan tavata myös murtovesissä ja laguuneissa.[6][5]

Länsi-Afrikan vesissä valkomeriahvenen ravintoa ovat enimmäkseen kalat ja lisäksi sirkkaäyriäiset, ravut ja pääjalkaiset. Laji saavuttaa sukukypsyyden 50–60 senttimetrin mittaisena. Se on protogyyninen hermafrodiitti (yksilöt ovat aluksi naaraita mutta muuttuvat myöhemmin koiraiksi), ja sukupuolenvaihdos tapahtuu 80–110-senttisenä.[6] Kala voi saavuttaa lähes 20 vuoden iän.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Pollard, D.A., Francour, P. & Fennessy, S.: Epinephelus aeneus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Epinephelus aeneus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 61. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0
  5. ↑ a b c Paugy, Didier; Lévêque, Christian & Teugels, Guy G.: Faune des poissons d'eaux douces et saumâtres de l'Afrique de I'Ouest: TOME II, s. 457. Institut de recherche pour le développement, 2003. ISBN 9782856535608 Teoksen verkkoversio Viitattu 21.1.2022. (ranskaksi, englanniksi)
  6. ↑ a b c d Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 105–106. Rooma: FAO, 1983. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (pdf) Viitattu 21.1.2022. (englanniksi)