Valkoinenkoiravärinä viittaa kokovalkoiseen tai miltei täysin valkoiseen koiraan. Valkoinen väritys voi koirilla johtua useammasta eri geenitekijästä, ja niiden fenotyypeissä eli havaittavissa ilmiasuissa on eroavaisuuksia. Kokovalkoinen ei ole koirilla aivan yleisimpiä, mutta sitä esiintyy lukuisissa roduissa yhtenä hyväksytyistä ja joissakin roduissa ainoana hyväksyttynä värityksenä. Muissa roduissa sitä esiintyy myös ei-toivottuna tai virheelliseksi katsottuna värityksenä.
Termiä valkoinen käytetään myös kuviollisen koiran pigmentittömiin valkoisiin alueisiin erotuksena pigmentöityneistä eli värillisistä alueista.
Valkoisen värityksen tiedetään periytyvän resessiivisesti esimerkiksi saksanpaimenkoiralla ja villakoiralla. Värityksen geneettisen mekaniikan on epäilty johtuvan siitä, että koira on geneettisesti sekä kokomusta (kykenemätön tuottamaan punaruskeaa pigmenttiä) että resessiivinen keltainen (kykenemätön tuottamaan mustaa pigmenttiä). Vaihtoehtoinen selitys esimerkiksi kääpiösnautserille on resessiivinen keltaisuus, jossa rodun muiden väritysten tapaan jokin toistaiseksi tuntematon geenitekijä haalistaa feomelaniinin valkoiseksi.
Kirjavuustyyppinen valkoinen
Kirjavuustyyppinen valkoinen väritys johtuu epätäydellisesti dominoivanS-kirjavuusgeenin vaikutuksesta. Tällainen yksilö on kirjava, jonka valkoinen kuvio kattaa koko eläimen. Eläimessä voi olla pieniä värillisiä läikkiä. Tällaista valkoisuutta esiintyy esimerkiksi bokserilla, jonka yhteydessä ”valkoisiksi” kutsutaan yleensä kaikkia yksilöitä, joilla on runsaasti toivottua enemmän valkoista.
Valkoinen merle ja valkoinen harlekiini
Merletekijä voi homotsygoottina aiheuttaa varsin erilaisia kuvioita. Jotkin yksilöt ovat lähes kokonaan valkoisia vain pienin pigmenttijäämin.
Tanskandoggilla esiintyvä harlekiinitekijä voi yhdessä homotsygootin merletekijän kanssa tuottaa vieläkin säännöllisemmin liki valkoisen fenotyypin, josta harlekiinitekijän vaikutuksesta puuttuvat homotsygooteillakin merleillä yleensä näkyvät harmaat laikut.