Valentine Ackland (syntymänimeltään Mary Kathleen Macrory Ackland[b], 20. toukokuuta 1906 Mayfair, Lontoo – 9. marraskuuta 1969 Frome Vauchurch, Dorset) oli englantilainen runoilija ja kirjailija Sylvia Townsend Warnerin elämänkumppani.
Ackland tuli yläluokkaisesta taustasta, ja Richard Turpinin kanssa solmitun lyhyen avioliiton jälkeen hän tutustui kirjallista mainetta saaneeseen Warneriin. Kaksikko muutti yhteen ja pysyi pariskuntana Acklandin kuolemaan saakka. Vuonna 1935 molemmat liittyivät Ison-Britannian kommunistisen puolueen jäseniksi, mutta Ackland erosi vuonna 1953 vieraannuttuaan puolueen ideologiasta.
Valentine Ackland julkaisi elinaikanaan hyvin vähän omia kirjoituksiaan, ja nykyisin hänet useimmiten tunnetaan yhteydestään Warneriin. Acklandin teokset käsittävät runoutta, poliittisia kirjoituksia, omaelämäkerran sekä kirjeitä. Acklandin elämäkerran kirjoittanut Frances Bingham on kutsunut häntä ”modernin lesbokirjallisuuden tienraivaajaksi”.[3]
Elämä
Mary Kathleen Macrory Ackland syntyi yläluokkaiseen perheeseen Lontoon Mayfairissä 20. toukokuuta 1906. Hän oli hammaskirurgi Robert Craig Acklandin (1865–1923) ja Ruth Kathleen Acklandin (o.s. Macrory, 1876–1961)[c] nuorempi tytär.[4] Perheen isällä oli taipumusta väkivaltaisuuteen, ja äiti kärsi hypokondriasta.[5]
Ackland kävi Queen’s Collegen koulua Lontoossa, ja hänet lähetettiin päättämään opintonsa Pariisiin, jossa hänet esiteltiin debytanttina 1923. Ajan ja yhteiskuntaluokan normien mukaisesti koulutus valmisteli naista lähinnä avioliittoon.[4] Pariisissa hän kuitenkin rakastui toiseen oppilaaseen, Lanaan, jolloin hänen siskonsa kanteli asiasta perheen isälle. Acklandin isä Robert uhkasi kieltää nuoremman tyttärensä ja lähetti hänet kotitalouskouluun Eastbourneen.[5] Vielä samana vuonna hänen isänsä menehtyi syöpään.[4] Acklandin nuoruus oli pääosin onneton, ja sitä värittivät seksuaalinen ja uskonnollinen hämmennys, melankolia sekä alkoholismi.[4]
19-vuotias Ackland avioitui 9. heinäkuuta 1925 postimerkkivälittäjä Allan Richard Turpinin (1903–1979) kanssa.[4] Turpin oli homoseksuaali, joka pyrki avioliitolla muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan. Parin seksuaalisen yhteensopimattomuuden vuoksi liitto osoittautui pettymykseksi.[5] Vain joitakin kuukausia myöhemmin Ackland jätti aviomiehensä ja muutti Dorsetin East Chaldoniin. Liitto mitätöitiin vuonna 1927. Dorsetissa Ackland tutustui kirjailija T. F. Powysin perheeseen ja laajensi tuttavapiiriään, joka jo aiemmin oli koostunut Augustus Johnin ja Eric Gillin kaltaisista taiteilijoista. Samoihin aikoihin Ackland alkoi käyttää androgyynistä nimeä ”Valentine” sekä taiteilija- että etunimenään ja ryhtyi pukeutumaan lähes yksinomaan miesten vaatteisiin korostaakseen uudenlaista identiteettiään.[4]
Vuonna 1930 Ackland rakastui tunnettuun kirjailijaan ja runoilijaan Sylvia Townsend Warneriin (1893–1978), ja pari muutti yhteen. Acklandin uskottomuudesta ja kroonisesta alakulosta huolimatta he pysyivät yhdessä 38 vuoden ajan. He julkaisivat vuonna 1934 yhteisen kokoelman nimeltä Whether a Dove or Seagull, joka sisältää rakkausrunoja. Monet kokoelman teksteistä olivat aikalaisstandardeilla seksuaalisesti uskaliaita.[4] Ackland uskoi kirjan luovan hänelle mainetta runoilijana, mutta myönteisistä arvosteluista huolimatta hän pettyi katkerasti siihen, ettei teos herättänyt suurempaa kiinnostusta.[5]
Espanjan sisällissodan aikana Ackland lähti vuonna 1936 Warnerin kanssa Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi Barcelonaan. Seuraavana vuonna he osallistuivat Madridissa kansainväliseen antifasistiseen kirjailijakonferenssiin ja kävivät sodan etulinjassa Guadalajarassa.[4][3]
Palattuaan Espanjasta 1937 Ackland ja Warner muuttivat yhdessä Dorsetin sisämaahan Frome Vauchurchin kylässä joen varrella sijaitsevaan taloon, jossa he asuivat lopun elämäänsä.[4][3] Ackland kuoli 63-vuotiaana keuhkoihin levinneeseen rintasyöpään[1] 9. marraskuuta 1969 kotonaan Maiden Newtonissa, ja hänet haudattiin 22. marraskuuta St. Nicholasin kirkkomaalle.[4][3] Ennen kuolemaansa Ackland oli julkaissut vain kaksi runokokoelmaa, joista toisen – Twenty-Eight Poems (1957) – omakustanteena.[4]
Poliittiset ja uskonnolliset näkemykset
Valentine Ackland syntyi anglikaaniseen perheeseen mutta kääntyi lyhyeksi aikaa roomalaiskatolisuuteen hieman ennen ensimmäistä avioliittoaan 1925. Ackland oli kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä ja vasemmistolaisesta ajattelusta.[4] Hän liittyi vuonna 1935 yhdessä puolisonsa Warnerin kanssa kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti puolueelle, että olisi valmis antamaan autonsa heidän käyttöönsä ja toimimaan kuljettajana.[4][3] 1930-luvulla Ackland kirjoitti säännöllisesti useisiin vasemmistolaisiin lehtiin, ja vuonna 1936 hän julkaisi poleemiseen journalismiinsa perustuvan tutkielman maaseudun köyhyydestä.[4] Poliittinen toiminta herätti MI5:n huomion, mikä myöhemmin esti Acklandia pääsemästä pienimuotoista toimistotyötä korkeampaan asemaan toisen maailmansodan sotaponnistelujen aikana.[3]
Ackland vieraantui sittemmin kommunistisesta ajattelusta ja erosi puolueesta vuonna 1953.[4] Kolme vuotta myöhemmin hän liittyi uudelleen katolisen kirkon jäseneksi ja pysyi katolilaisena 1960-luvun loppupuolelle asti, jolloin hänestä tuli kveekari.[4] Acklandin yhä oikeistolaisemmat näkemykset aiheuttivat kitkaa hänen ja Warnerin välille, mikä oli vähällä lopettaa heidän suhteensa.[6]
Ackland kirjoitti 1950–1960-luvuilla poliittisia runoja, joissa hän arvosteli Vietnamin sotaa, ydinasevarustelua, pakolaisten epäinhimillistä kohtelua, Kreikan poliittisia vangitsemisia, Tiibetin miehitystä sekä muita ihmisoikeusloukkauksia. Acklandin ja hänen puolisonsa Warnerin välillä oli yhä useampia erimielisyyksiä, jotka koskivat esimerkiksi Josif Stalinin perintöä. Warner piti stalinismin väärinkäytöksiä koskevia väitteitä kommunisminvastaisena propagandana, Ackland taas ei. Acklandin pastoraalirunoihin ilmestyy tässä vaiheessa myös ympäristötuhoa vastustavia teemoja.[5]
Tyyli ja merkitys
Acklandin meditatiiviseksi luonnehditun tyylin esikuvina pidetään aiempien sukupolvien runoilijoita, kuten John Clarea, William Cowperia, Thomas Trahernea ja George Crabbea, joita hänen tiedetään ihailleen. Ackland epäröi monien kirjoitustensa julkaisua osin siksi, etteivät ne edustaneet aikansa tyyliä. Merkittävimpiä teemoja Acklandin teksteissä ovat ohimenevyys ja ”hetken” monimerkityksellinen luonne. Runoisaan hän hyödyntää lähinnä vapaamittaisuutta, ja kaikessa on vahvasti läsnä perinteisiä esikuvia.[4]
Monet Acklandin teksteistä julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen: Later Poems ilmestyi 1970, Further Poems 1978 ja The Nature of the Moment -kokoelma 1973. Runoilijan elinaikana huomaamattomaksi jäänyt kirjallinen ura on sittemmin herättänyt kriitikoiden kiinnostusta, vaikka usein hänet nykyäänkin tunnetaan paremmin Sylvia Townsend Warnerin kumppanina kuin omien teostensa kautta.[1][4] Valikoituja teoksia on ilmestynyt esimerkiksi monissa vasemmistolaisissa sekä lesboutta ja 1930-lukua käsittelevissä antologioissa. Vuonna 1997 Ackland valittiin mukaan Dorsetin museon Writer’s Gallery -näyttelyyn.[4] Acklandin elämäkerran kirjoittanut Frances Bingham on kutsunut häntä ”modernin lesbokirjallisuuden tienraivaajaksi”.[3]
Teoksia
- Whether a Dove or Seagull. New York: Viking Press, 1933; London: Chatto & Windus, 1934. Yhdessä Sylvia Townsend Warnerin kanssa.
- Country Conditions. London: Lawrence and Wishart, 1936.
- Twenty-Eight Poems. Clare, Wells, 1957.
- Later Poems. Clare, Wells, 1970.
- The Nature of the Moment. London: Chatto and Windus, 1973. ISBN 978-0-7011-1967-6.
- Further Poems. Beckenham: Welmont Publishing, 1978. ISBN 978-0-9055-3001-7.
- For Sylvia. An Honest Account. London: Chatto & Windus, 1985. Laajennettu laitos 1989, ISBN 978-0-7011-3562-1.
Huomautukset
- ↑ Kokoelma julkaistiin Yhdysvalloissa jo marraskuussa 1933.[1][2]
- ↑ Joissakin lähteissä Macrory kirjoitetaan muodossa McCrory.[1]
- ↑ Mahdollisesti 1877–1961.[4]
Lähteet
Kirjallisuutta
- Bingham, Frances: Valentine Ackland. A Transgressive Life. Bath: Handheld Press, 2021. ISBN 978-1-912766-40-6. (englanniksi)
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
