Caterina Albert julkaisi kokoelman ‘Jocs Florals’ vuonna 1898. Siihen kuulunut synkkä lapsenmurhaajasta kertova monologi herätti kauhistusta, varsinkin kun lukijoille selvisi, että kirjoittaja oli nainen. Niinpä seuraavasta teoksesta alkaen Albert käytti miehekästä kirjailijanimeään Víctor Català.[3] Monet tuon aikakauden naiskirjailijat valitsivat miehen nimen kirjailijanimekseen, koska kokivat silloin voivansa kirjoittaa vapaammin.[4]
Albert oli kotoisin L’Escala-nimisestä kylästä silloisesta Empordàn piirikunnasta Katalonian pohjoisosasta. Isänsä kuoltua hän alkoi toimia kotitilan tilanhoitajana. Hän korosti aina olevansa kirjoittajana amatööri. Hän aloitti kuvataiteen ja kirjoittamisen harrastamisen jo nuorella iällä ja oli aluksi kiinnostunut runoista ja teatterista.[3]
Víctor Català oli kirjoittajana itseoppinut, mutta seurasi tarkkaan ajan kirjallisia trendejä. Katalonian kielen oikeinkirjoitusta muutettiin tuohon aikaan, mutta Catalàn kirjoitukset ilmestyivät vanhan kirjoitustavan mukaisina. Suurin osa hänen tuotannostaan on runoja ja näytelmiä, mutta tärkeimpinä teoksina pidetään proosatekstejä, etenkin romaania Solitud. Monien tekstien aihepiiri liittyy rikoksiin, kostoon ja väkivaltaan. Myöhemmissä teoksissa teemaksi nousee myös naisen asema.[4]
Catalàn kirjailijan uralla oli useita pitkiä taukoja, jopa yli kymmenen vuoden mittaisia, jolloin hän ei julkaissut mitään. Näihin ovat voineet vaikuttaa kiireet maatilan hoidossa, läheisen ystävän kuolema tai mahdollisesti myös nimellä noucentistes tunnetun kirjallisen liikkeen kehittyminen. Català oli tämän liikkeen teorioista eri mieltä.[3]
.jpg)
