Västergötland |
|
|
Tekniset tiedot |
Uppouma |
1 070 t (pinnalla) 1 143 t (sukelluksissa) |
Pituus |
48,5 m |
Leveys |
6,06 m |
Syväys |
5,6 m |
Koneteho |
1-akseliin kytketyt kaksi Hedemora V12A/15-Ub -dieselmoottoria 2 160 bhp sähkömoottori 1 800 shp |
Nopeus |
11 solmua (pinnalla) 20 solmua (sukelluksissa) |
Miehistöä |
20, joista 5 upseeria |
Aseistus |
Meritorjunta |
6 x 533 mm torpedoputkea, joihin 12 torpedoa 3 x 400 mm torpedoputkea, joihin 6 torpedoa 22 x miinaa |
Infobox OK |
Västergötland-luokan sukellusveneet (Tyyppi A17) olivat Ruotsin merivoimien vuosina 1983–1987 rakennettuja sukellusveneitä.
Suunnittelu ja rakentaminen
Alukset valmistettiin korvaamaan Draken-luokan sukellusveneet. Ne suunnitteli Kockumsin Malmön telakka ja alukset tilattiin vuonna 1981. Kockums valmisti alusten keskirungon ja Karlskronan telakka keulan ja perän. Aluksen aseistuksena olleet kuusi 533 millimetrin ja niiden alapuolella kolme 400 millimetrin torpedoputkea on sijoitettu keulaan. Alukset voivat lisäksi kuljettaa rungon sisällä olevissa säiliöissä 22 miinaa.[1]
Alusten pinta käsiteltiin kaikumittaimen kaikuja vaimentavalla materiaalilla ja niiden varustuksiin kuuluu todennäköisesti Näcken-luokassa käyttöönotettu ilmasta vapaa polttokennojärjestelmä (AIP). Nimikkoaluksen perinteinen periskooppi korvattiin televisiojärjestelmällä. Alusten elektroniset järjestelmät koostuvat Terman-tutkasta, Atlas CSU83 -kaikuluotaimesta sekä omasuojajärjestelmästä Argo AR-700-S5.[1]
Alukset
HMS Östergotland vaurioitui koeajoissa 7. marraskuuta 1989 tapahtuneessa törmäyksessä[1]. HMS Södermanland ja HMS Östergötland modernisoitiin vuosina 2003–2004 Södermanland-luokan sukellusveneiksi. Loput kaksi alusta on myyty Singaporelle ja ne tullaan modernisoimaan Södermanland-luokkaa vastaaviksi.
Lähteet
- Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
- Hofsten, Gustaf von & Waernberg, Jan: Örlogsfartyg - Svenska maskindrivna fartyg under tretungad flagg. Luulaja: Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, 2004. ISBN 91-974384-3-X (ruotsiksi)
Viitteet
- ↑ a b c d Gardiner, Robert s. 447