Ursus leijonien laaksossa (ital. Ursus nella valle dei leoni) on vuonna 1961 ensi-iltansa saanut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Carlo Ludovico Bragaglia. Sen sankaria Ursusta esittää yhdysvaltalainen Ed Fury.
Juoni
Vallananastaja Ajakin murhaaman kuninkaan poika eksyy erämaahan, jossa leijonat kasvattavat hänet aikuiseksi. Eräänä päivänä Ursus kohtaa orjatar Anian, ja he rakastuvat toisiinsa. Ursuksen perheeltään saama medaljonki päätyy Ajakille, joka ymmärtää oikean kruununperillisen olevan elossa. Ajak yrittää tappaa Ursuksen, mutta lopulta tyranni saa surmansa ja Ursus ja Ania nousevat valtaistuimelle.[1][2]
Näyttelijät
Tuotanto
Carlo Ludovico Bragaglian ohjaustyö on kuvattu Totalscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Incir De Paolisin ja Olimpian studiolla Roomassa. Ulkokuvissa näkyvät Tor Caldaran maisemat, Grotte Di Salonen luolat, Monte Gelaton vesiputoukset ja Roomalaisen sivilisaation museo Rooman EURin kaupunginosassa. Ed Furyn sijaisnäyttelijänä toimii eläintenkesyttäjä Orlando Orfei.[1][4]
Ursus leijonien laaksossa on tehty Bragaglian ja Furyn erinomaisesti menestyneen Ursus – orjien vapauttajan (1960) vanavedessä. Sen jälkeen valkokankaalle oli ilmestynyt kaksi muutakin Ursus-elokuvaa, joista varteen otettavan kilpailijan muodosti Luigi Capuanon ja Samson Burken Ursuksen kosto (1961).[2] Bragaglian elokuvan mainoslauseen mukaan ”on olemassa vain yksi Ursus – Ed Fury elokuvassa Ursus leijonien laaksossa. Koskaan ennen ei ole nähty yhtä suurenmoista Ursusta!”[1]
Elokuva on vaatimattomasti toteutettu toimintaseikkailu, joka tavanomaisten peplum-teemojen ohella lainaa aineksia Tarzan-elokuvista ja Alessandro Blasettin Rautakruunusta (1941)[2]. Sen kohokohtia ovat kesyt leijonat, lihaksikkaan sankarin kamppailut hyeenojen ja norsujen kanssa ja juoksuhiekkaan vajoava nainen[4][5].
Vastaanotto
Kaupallisesti kohtalaisen hyvin menestynyt elokuva tuotti Italiassa 446 miljoonan liiran pääsylipputulot. Ranskassa sen näki yli 900 000 katsojaa.[6]
Lähteet
- ↑ a b c Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 319–320. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051
- ↑ a b c Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 101–102, 106–107. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 23.8.2015. (italiaksi)
- ↑ a b Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 15. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0
- ↑ Monster Hunter monsterhuntermoviereviews.com. Viitattu 23.8.2015. (englanniksi)
- ↑ DB Cult Movie Database dbcult.edigma.it. Viitattu 26.8.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
