Tämä artikkeli käsittelee Unescon hallinnoimaa aineettomien perintökohteiden maailmanlaajuisia luetteloita. Vastaavasta fyysisestä kulttuuriperinnöstä on oma artikkelinsa.
Unescon yleissopimukseen[3] liittyy kaksi kansainvälistä luetteloa ja yksi rekisteri: ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo, kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo ja rekisteri, johon kirjataan ohjelmia, hankkeita ja toimia aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi:[4]
1. Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon (The Representative List of the Intangible Cultural Heritage of Humanity) tarkoituksena on paremman näkyvyyden ja yleisen tietoisuuden nostaminen sekä kulttuurista moninaisuutta kunnioittavan vuoropuhelun edistäminen.[3] Yhteensä listalla oli vuoden 2018 lopulla 429 kohdetta.[5]
2. Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelon (List of Intangible Cultural Heritage in Need of Urgent Safeguarding) päämääränä on asianmukaisten suojelutoimien toteuttaminen jäsenmaiden hakemien kohteiden osalta. Luetteloon pääseminen edesauttaa kansainvälistä yhteistyötä suojelutoimenpiteiden toteuttamiseksi.[3] Yhteensä listalla oli vuoden 2018 lopulla 59 kohdetta.[5]
3. Ohjelmat, hankkeet ja toimet aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi (Register of Best Safeguarding Practices) on parhaita käytäntöjä kokoava rekisteri. Se sisältää sellaisia kansallisia, seudullisia ja alueellisia ohjelmia, projekteja ja toimia aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi, jotka Unescon komitean näkemyksen mukaan parhaiten toteuttavat yleissopimuksen periaatteita ja tavoitteita ja ottavat huomioon kehitysmaiden erityistarpeet. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta kiinnostuneet tahot voivat näin oppia toisiltaan parhaita toimintatapoja.[3] Yhteensä listalla oli vuoden 2018 lopulla 20 ohjelmaa, projektia tai aktiviteettia.[5]
Tämän lisäksi sopimusvaltioiden tulee luetteloida aineetonta kulttuuriperintöä kansallisella tasolla.
Kansainvälisiin luetteloihin pääsemisestä päättää vuosittain kokoontuva aineettoman kulttuuriperinnön hallitusten välinen suojelukomitea, jossa on edustajat 24 eri maasta. Komitean toimikausi on neljä vuotta ja puolet sen jäsenistöstä uusiutuu kahden vuoden välein. Komiteaan kuuluvat maat valitaan joka toinen vuosi kokoontuvassa yleiskokouksessa.[6]
Historia
Vuonna 1982 Méxicon konferenssissa käytettiin ensimmäisiä kertoja termiä aineeton kulttuuriperintö. Konferenssin tarkoituksena oli arvioida tietoja ja kokemusta, joita oli kertynyt vuoden 1970 Venetsian konferenssin jälkeen. Unescon vuonna 1972 perustama menestyksekäs maailmanperintöluettelo oli siirtänyt suurimman huomion kulttuurisuojelussa rakennuksiin ja rakennelmiin sekä luontokohteisiin. Méxicon konferenssissa kulttuurin määritelmä kirjoitettiin uudelleen, ja määritelmää laajennettiin käsittämään myös jokapäiväinen elämä, kuten arvojärjestelmät, perinteet ja uskomukset. Konferenssi pyysi Unescoa tutkimaan aineettoman kulttuuriperinnön ja erityisesti suullisen perinnön suojelua.[7]
Unescon yleiskokous teki vuonna 1989 suosituksen perinnekulttuurin ja kansanperinteen suojelemisesta. Vaikka suosituksella ei ollut pitkäkestoisia seuraamuksia, se kasvatti tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta. Monien aineetonta kulttuuria koskevien päätösten ja konferenssien jälkeen Unescon yleiskokous hyväksyi vuonna 1997 julistuksen Ihmiskunnan suullisen ja aineettoman perinnön mestariteoksista. Vuosina 2001, 2003 ja 2005 mestariteosten luetteloon hyväksyttiin yhteensä 90 kohdetta.[8] Vuoden 2005 kohteet jäivät uusiksi lisäyksiksi, sillä Unesco oli jo vuonna 2003 hyväksynyt sopimuksen, jonka tarkoituksena oli luoda uusi aineettoman kulttuuriperinnön luettelo.[9] Sopimus astui voimaan huhtikuussa 2006 kolme kuukautta sen jälkeen, kun 30. valtio oli ratifioinut sen.[10]
Uuteen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon valittiin vuonna 2008 kaikki 90 kohdetta, jotka oli nimetty aiemmin ihmiskunnan mestariteoksiksi.[11] Ensimmäiset uudet kohteet luetteloon hyväksyttiin seuraavana vuonna, kun aineettoman kulttuuriperinnön komitea listasi sinne 76 kohdetta.[12]
Suomalaiset kohteet
Vuonna 2020 suomalainen saunaperinne lisättiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon ensimmäisenä suomalaisena kohteena,[13] ja vuonna 2021 listaan lisättiin sekä kaustislainen viulunsoitto[14] että pohjoismainen limisaumaveneperinne.[15] Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tieto, tekniikat ja taito liitettiin luetteloon Suomen, Ranskan, Saksan, Espanjan, Tšekin ja Unkarin yhteisestä hakemuksesta joulukuussa 2023.[16]
