Tšekkoslovakian tasavallan perustuslaki vuodelta 1920 oli Tšekkoslovakian historian ensimmäinen perustuslaki. Tšekkoslovakian kansalliskokous hyväksyi sen 29. helmikuuta 1920 ja se astui voimaan 6. maaliskuuta 1920.
Tšekkoslovakian alueet olivat ennen itsenäistymistään kuuluneet satojen vuosien ajan kokonaisuudessaan Itävalta-Unkarin keisarikuntaan. Valtakunta oli jaettu kahtia Itävalta-Unkarin kompromississa ja sen eri osissa oli paikoin eri lait. Niinpä Unkariin kuuluneessa Slovakiassa noudatettiin eri lakeja kuin suoraan Itävaltaan kuuluneessa Tšekissä.[1]
Historia
Washingtonin julistus
Tšekkoslovakian väliaikainen pakolaishallitus oli julistanut lokakuussa 1918 Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa perustuslaillisen ohjelman itsenäisen Tšekkoslovakian perustamisesta.[2]
Vuoden 1918 väliaikainen perustuslaki
Tšekkoslovakian julistauduttua itsenäiseksi Itävalta-Unkarista lokakuussa 1918 maassa otettiin käyttöön väliaikainen perustuslaki. Sen mukaisesti Tšekkoslovakian kansallinen komitea uudelleennimettiin Tšekkoslovakian vallankumoukselliseksi kansalliskokoukseksi ja vallanjako-opin mukaisesti se sai vastuulleen lainsäädäntövallan. Kokouksen jäsenet olivat kansalaisuudeltaan joko tšekkejä tai slovakkeja (tšekkoslovakkeja) ja heidät nimettiin vuoden 1911 vaaleissa menestyneiden puolueiden toimesta. Tšekkoslovakian vähemmistöt jäivät vaille edustusta. Tasavallan hallitukselle annettiin toimeenpanovalta ja presidentti nimettiin valtionpäämieheksi. Väliaikaisen perustuslain mukaisesti Itävalta-Unkarin lait pysyivät voimassa Tšekkoslovakiassa kunnes maan parlamentti säätäisi niitä korvaavat lait. Böömissä ja Määrissä tämä tarkoitti itävallan lakeja, kun Slovakiassa ja Ruteniassa vallalle jäivät Unkarin lait.[3]
Perustuslain valmistelu
Varsinaisen perustuslain luonnoksesta vastasi Tšekkoslovakian sisäministeriö ja erityisesti Kaarlen yliopiston professori Jiří Hoetzel sekä valtiovarainministeri Alois Rašín. Parlamentaarisen sopimuksenhakemisen taas hoiti sisäministeri Antonín Švehla. Sisällön viimeistely tapahtui kansalliskokouksen perustuslaillisessa valiokunnassa 8. tammikuuta − 27. helmikuuta 1920. Lopulta Vallankumouksellinen kansalliskokous hyväksyi perustuslain 29. helmikuuta pitkän väittelyn jälkeen.[3][4]
Sisältö
Perustuslaissa määritettiin Tšekkoslovakian hallitusmuodoksi demokraattinen tasavalta, jossa valta tuli sen kansalta. Kaikilla sen kansalaisilla oli yleinen, yhtäläinen sekä salainen äänioikeus sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Tasavalta oli yhtenäisvaltio, lukuun ottamatta autonomista Ruteniaa.[4][5]
Maan lainsäädäntövalta kuului kaksikamariselle kansalliskokoukselle, jonka kummatkin valittiin suhteellisen vaalitavan mukaan. Edustajainhuoneeseen valittiin 300 jäsentä kuuden vuoden välein kun senaattiin valittiin 150 jäsentä kahdeksan vuoden välein. Ikäraja edustajainhuoneenvaaleissa oli 21 vuotta äänestäjille ja 30 vuotta ehdokkaille. Senaatinvaaleissa ikärajat olivat 26 ja 45 vuotta.[3]
Toimeenpanovalta oli jaettu maan hallituksen ja presidentin kesken. Presidentti nimitti hallituksen, joka poliittisesti oli vastuussa maan parlamentille. Hallituksen kokoonpanon piti läpäistä edustajainhuoneen äänestys, ennen kuin se nimitettiin tehtäväänsä virallisesti. Edustajainhuone pystyi myös erottamaan hallituksen jos 100 sen jäsentä äänestäisi epäluottamuksen puolesta. Hallitukselle annettiin myös mahdollisuus kansanäänestyksen järjestämisestä jos parlamentti hylkäisi sen lakiesityksen. Tätä ei kuitenkaan koskaan käytetty perustuslain voimassaolon aikana.[5]
Presidentti oli valtion päämies ja hänet valittiin vaaleilla seitsemän vuoden välein kaksikamarisen parlamentin kokouksessa enintään kahdeksi toimikaudeksi. Tämä toimikausiraja ei kuitenkaan koskenut maan ensimmäistä presidenttiä Tomáš Garrigue Masarykiä, joka toimi yhteensä neljä peräkkäistä kautta. Presidentin toimivaltuuksiin kuului muun muassa suurlähettiläiden, korkea-arvoisten virkamiesten ja sotilasupseerien nimittäminen. Hän myös nimitti hallitukset ja hyväksyi niiden eron. Presidentti pystyi vain viivästyttämään, mutta ei suoraan hylkäämään hallitusten lakiesityksiä.[5]
Tšekkoslovakian oikeuslaitos oli itsenäinen ja maan vähemmistöille taattiin oikeudet olemassaoloon.[4]
Kritiikki
Itävalta-Unkarin hajoamisen jälkeen Tšekkoslovakiaan jäi suuri määrä vähemmistökansallisuuksia joista merkittävimmät olivat Tšekin saksalaiset sekä Slovakian unkarilaiset. Perustuslain laatineen kansalliskokouksen muodostivat kuitenkin ainoastaan tšekit ja slovakit, kun maan vähemmistöt jätettiin kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle. Tšekkoslovakia ensimmäinen tasavalta jäikin sen vähemmistöille etäiseksi.[3]
Tšekkoslovakiassa järjestettäviin parlamenttivaaleihin ei perustuslaissa määritelty äänikynnystä puolueiden läpimenolle. Tämä aiheutti parlamentaarisen systeemin tukkeutumista monien pienten ja järjestelmälle vihamielisten puolueiden tullessa valituksi edustajainhuoneeseen.
Lähteet
Kuklík, Jan: Czech law in historical contexts. Charles University, 2015. ISBN 978-80-246-2860-8(englanniksi)
